Suomen Euroviisurakkaus ei ole KAJ tai Erika Vikman vaan draama ja tunne
Kirjoittanut: Aada Lehtinen
Kevät, draama ja ikuisesti eripurainen Suomi
Mikään ei huuda ”Euroviisu-kevät” niin kuin se hetki, kun Suomi alkaa väitellä keskenään. Tämä vuotuinen rituaali on jo enemmän sääntö kuin poikkeus – suorastaan oma urheilulajinsa. Tänä vuonna fokus ei ole kuitenkaan vain biiseissä tai spektaakkelimaisissa esityksissä. Ei – kiistakapula ovat Erika Vikman ja KAJ.
Kaksi tähteä, kaksi tarinaa
Tarjolla on kaksi upeaa artistia. Erika Vikman – diskokuningatar, joka tuo kisaan ripauksen glitteriä ja glamouria. Entä KAJ? Kieli poskessa laulettua ilottelua Vöyristä – tosin nyt Ruotsin edustajina. Jep, länsinaapuri nappasi meidän saunapojat.
- Erika Vikman: Suomen virallinen edustaja
- KAJ: Edustaa Ruotsia, vaikka sydämeltään suomalainen
Somessa mielipiteet jakautuvat kuin olisi kyse kansanäänestyksestä. Pitääkö valita puoli? Absoluuttisesti ei. Mutta some ei tunne kompromisseja – siellä joko olet tiukasti Team Erika tai vannoutunut KAJ:n ystävä.
Euroviisut – järjen vai tunteen juhla?
Euroviisut eivät ole logiikan juhlaa. Ne ovat tunteen ja hetken taikuutta. Ja juuri siksi suomalaisilla on tapana antautua kisalle koko sydämellään – liioitellen, joskus riidellen, mutta ennen kaikkea intohimoisesti.
- Erikoiset esitykset
- Ylitse pursuava glitter
- Kulttuurien kohtaamiset
Ja kuitenkin juuri tässä syntyy se, mitä rakastamme – draama. Me seuraamme Euroviisuja, koska rakastamme hetkiä. Emme pelkän musiikin, vaan tarinoiden ja tunnetilojen vuoksi.
KAJ vs Erika – vai molemmat?
KAJ ja Erika eivät ole viholliset. He ovat enemmän kuin kilpailijoita – he ovat osa samaa euroviisuperhettä. Tämä ei ole 100 metrin finaali, vaan fanituksen juhla, jossa jokainen saa äänestää sitä, mikä liikuttaa sydäntä.
Valitse rakkautta. Valitse tunnetta. Ja jos huomaat hyräileväsi molempien kappaleita – se on täysin sallittua. Meidän ei tarvitse valita. Me saamme pitää molemmat.
Yhteinen tunteiden näyttämö
Euroviisut ovat näyttämö, jossa saa olla sekopäinen ja sentimentaalinen, samanaikaisesti. Fanitus ei tunne rajoja – eikä sen pidäkään tuntea. Ja jos joku väittää muuta? Hän ei selvästi ole koskaan itkenyt glitterissä Moldovan rumpaleita katsellessaan.
Suosittelen: Äänestä sillä, mikä saa sydämesi pomppaamaan. Unohda strategiat, unohtakaa loogiset perustelut – nyt on rakkauden vuoro.
– Aada Lehtinen
Viihdetoimittaja, jonka sydän sykkii euroviisuille, Hollywood-kimalteelle ja suomalaiselle tavalle tehdä surusta show.
