Kerttu Rissanen hurmaa aidolla itsellisyydellään uudessa podcastissa Rahkaa ja rieslingiä

Kerttu Rissanen on kasvo, joka on tullut suomalaisille tutuksi monissa eri rooleissa. Hän on palkittu näyttelijä, hyvinvointialan vaikuttaja ja nyt myös podcast-juontaja. Uusimmassa hankkeessaan, Rahkaa ja rieslingiä -podcastissa, hän esiintyy omana itsenään – rehellisesti ja säröineen.

Aitous keskiössä

Podcastissa Rissanen tuo esiin arkisen ja samaistuttavan puolen itsestään: ihmisen, joka mokailee ja oppii – usein kantapään kautta. Yksi jakso käynnistyy bile-illan muisteloilla, joiden jälkimainingeissa ei säästy häpeän tunteilta. Tällaiset hetket ovat meille monille tuttuja.

”Vedettiin siinä sellaiset kännit, että kaatuilin pitkin kämppää ja hävitin mun kengät”, hän nauraa. Itseironia ja armollisuus kulkevat käsikkäin. Tilanteessa, jossa moni haluaisi antaa itsestään parhaan kuvan, Kerttu astuu esiin aitona ja epätäydellisenä – ja juuri siksi tarina koskettaa.

Morkkiksen anatomia

Podcast jakaa huomion erityisesti tunteeseen, jonka moni suomalainen tunnistaa turhankin hyvin – morkkikseen. Rissanen kuvaa tilannetta näin:

“Morkkis iskee niin, että vaikka tiedän etten ole tehnyt mitään väärää, on silti ihan hirveä olo.”

Hän ei tavoittele täydellisyyttä vaan luo tilaa inhimillisyydelle. On rohkeaa puhua avoimesti epävarmuudesta ja siitä pienestä ihmisestä meissä jokaisessa, joka herää aamuun pohtien, mitä tuli sanottua tai jätettyä tekemättä.

Suomalainen Carrie Bradshaw?

Ehkä osin leikillisesti Kerttu Rissasta voisi kuvailla suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi – jos jakson aiheena ei ole mies, se voi olla jälkeenpäin kaduttavat juhlat tai unohtuneet kengät. Mutta toisin kuin Kim Cattrallin glamour, Rissasen tarinat kuvastavat elämää, joka on enemmän räjähtänyttä sielua kuin kiillotettua Instagram-kuvaa.

• Ei ole kohupaljastuksia
• Ei tähtitaivaan draamaa
• Ei tavoitetta mullistaa mediamaailmaa

Sen sijaan on rehellistä puhetta siitä, missä mennään – ja joskus vähän eksyttäenkin. Ja juuri siinä on tämän podcastin voima.

Epätäydellisyydestä vahvuus

Rahkaa ja rieslingiä jatkaa tarinankerrontaa, jossa tärkeintä ei ole täydellisyys. Kerttu osaa tehdä epätäydellisyydestä vahvuuden, ja se tekee hänestä samaistuttavan ja kuuntelemisen arvoisen äänen. Jos hän vielä joskus kadottaa hetkeksi otteensa – korkokengissä tai villasukissa – me olemme mukana kuulemassa.

Ei siksi, että odottaisimme uusia mokia, vaan siksi, että niistä syntyy ne tarinat, jotka jäävät elämään. Tarinat, joissa näemme palan itseämme.