Erika Vikman taistelee glitterkruunusta – voiko Ich komme hurmata Euroopan Euroviisuissa

Euroviisuissa on aina ollut jotain taianomaista. Missäs muussa tilaisuudessa reaktorifyysikko, TikTokin ilmiölasten armeija ja etätöiden ääreltä villasukat jalassa äänestävä eläkeläisäiti voivat jakaa yhteentuijottavan hetken ilman, että kukaan edes kummeksuu? Se on yksi iso karnevaali, kasarifantasiaa, kansallinen huopahattu tunteille – ja tänä torstaina se on myös Erika Vikmanin kohtalonilta.

Erika astuu Euroviisujen toisen semifinaalin lavalle viimeisenä – paraatipaikka, sanovat viisugurut. Mutta paraatista ei ole hyötyä, jos kruunua ei saa päähänsä. Ja vaikka Vikman tuo mukanaan koko Suomen glitterikansan toiveet ja tiukaksi viritetyn seksienergian, tie finaaliin ei ole mikään leikkikenttä. Euroviisujen lava on shakki­pöytä, jossa savukone tekee siirron vain kerran. Yksi väärä askel, ja peli on ohi.

”Ich komme” – Seksuaalinen vapautus vai perheohjelma-pandemonium?

Vikmanin viisubiisi “Ich komme” on kaikkea muuta kuin hillitty. Se on cabaret kohtaa doomscrollaavan nettipolven. Läppärin ruuduista voi lähes haistaa punaisen huulipunan, tummaa silkkiä ja tiedostetun rohkean naiseuden.

Euroopassa tämä on aiheuttanut hilpeyttä, kiusallista nyökkäilyä ja sunnuntailounaan aikaan hieman yskähtelyä. Osa rakastaa – osa kysyy, onko tämä liikaa perheohjelmaan. Viisujen järjestäjäryhmä on saattanut tuntea enemmän jännittynyttä hien hajua biisin sanoituksia läpi käydessään kuin äänestysten aikana. Mutta juuri tämä tekee Vikmanista kiinnostavan – ja myös hieman haavoittuvan.

Faniklubin mielestä jatkopaikka on selvä, mutta monen mielessä kaihertaa tuttu tunne: ehkä en edes ääntäni anna, meneehän se kuitenkin. Se on kohtalokasta. Kysy vaikka Belgian Red Sebastianilta, jonka “Strobe Lights” floppasi täysin, vaikka ennustukset olivat pilvissä. Liika varmuus on viisujen vanhin vihollinen.

Mutta entä kilpailijat? Kuka astuu Erikan helmakaaokseen ja yrittää vetää maton alta?

• Itävalta – Kaipaatko oopperaa bileiden kanssa? JJ tietää miten se tehdään.
  Austrialainen Johannes ”JJ” Pietsch ei tule leikittelemään. Hänen biisinsä ”Wasted Love” on kuin Andrew Lloyd Webber eksyisi Berghainin kautta Operaballetille. JJ laulaa kuin Pavarotti, mutta lavashow on kuin suoraan Instagramin explore-välilehdeltä. Ja – pieni suomalaisbonus – hänen show-asunsa on suunnitellut Teemu Muurimäki.
• Malta – Skandaalia rakastavat, ja Miriana tarjoaa juuri sitä.
  Miriana Conten “Serving” oli alun perin nimeltään “Kant”, mutta jossain kohtaa joku BBC:llä meinasi pyörtyä kahvikuppi kädessään. Nimi päätyi sensuuriin, mutta sävy ei muuttunut. Miriana näyttää johtavan feminististä kulttia ja kuulostaa siltä kuin olisi noussut suoraan elektronisesta kevätruusun terälehdeltä.
• Israel – yksi kappale, painava tarina.
  Yuval Raphaelin “New Day Will Rise” ei ole pelkkää ääntä. Se kantaa mukanaan yksityisen trauman: hän on Nova-musiikkifestivaalin eloonjäänyt. Vaikka viisujen säännöissä politikointi on pannassa, tämä esitys sivuaa rajan toisella puolella, ja koskettava tarina pakottaa katsomaan ja kuuntelemaan.

Viimeinen esiintymispaikka – siunaus vai sudenkuoppa?

Monesti Euroviisuissa on niin, että kun illan viimeinen biisi pärähtää soimaan, osa katsojista on jo puoliksi unessa. Toiset taas juuri silloin syttyvät. Jos Erika onnistuu iskemään liekkiä lepattavan glittertulen perään, traileri muuttuu tähtitarinaksi. Mutta jos ei – silloin portti sulkeutuu, eikä sieltä enää palata.

Vikmanin “Ich komme” voi nostaa hänet yhteen viisuhistorian voimahahmoista – sinne missä on Dana Internationalin kruunun alta paistava ylpeys ja Conchita Wurstin partaan piilotettu vapaus. Mutta vain, jos ihmiset muistavat klikata sen puuttuvan äänestysnapin.

Torstai-iltana ei pelata enää varman päälle.

Jos Erika Vikman putoaa, se ei ole vain tappio. Se on epävirallinen farssi numero XIII meidän viisuhistoriassamme – se kirjoitetaan fanifoorumeille ja kuiskitaan kahvihuoneissa. Vielä suurempi kuin Käärijän kaksoisääniosuma.

Joten ennen kuin sammutat ruudun ja annat muiden hoitaa homman:

1. Mieti kaks kertaa.
2. Haluatko todella herätä perjantaina ilman glitterkuningatarta?
3. Älä ole se tyyppi, joka huokaa jälkikäteen: “Olisi pitänyt äänestää…”