Heikki Paasonen ja Marita avoimina rakkaudestaan joka rikkoi rajoja ja loi uuden alun
Jos rakkaustarinat olisivat tv-sarjoja, Heikki Paasonen ja Marita olisivat se pari, joka ilmaantuu kolmannen kauden puolivälissä ja laittaa koko käsikirjoituksen uusiksi. Paasonen – se suomalaisen viihdemaailman alati virnistelevä moniosaaja – teki sen, mistä monet vain unelmoivat yöllä, toisen puolison kuorsatessa vieressä: hän reväisi elämänsä irti tutusta, turvallisesta kuvioista ja heittäytyi uuteen, intensiiviseen rakkauteen. Ja kaiken kruunuksi, tämä ei tapahtunut palmun alla tai valkokankaan valossa – vaan keskellä pandemiaa, kun maailma oli kiinni mutta sydän täysin auki.
”Mehän ei ehditty Maritan kanssa kuin kätellä eteisessä,” Paasonen tokaisee podcastissaan Terveisiä perheestä, sellaisella sävyllä, että sen ympärille voisi rakentaa viisiosaisen romanttisen draaman. Sellaisen, jossa taustalla voisi soida vaikka Toto ja jossa kohtalo nappaa ohjakset juuri sillä hetkellä kun sitä vähiten odottaa.
Mutta tämä tarina ei ala räiskyvistä suudelmista tai salaisista katseista. Se alkaa vuosia aiemmin, kun Heikki ja Marita tapasivat ensimmäisen kerran – ilman romantiikkaa tai liekkejä. He tunsivat toisensa lähemmäs kymmenen vuotta ennen kuin kipinä edes syttyi.
Ja kun se lopulta leimahti, tilanne ei todellakaan ollut yksinkertainen.
”Me oltiin molemmat tahoillamme suhteessa,” Paasonen sanoo hiljaisesti, mutta suoraan. Lausahdus toimii kuin avaimena tarkoin suljettuun arkkuun, josta alkaa hiljalleen valua ulos:
- epävarmuutta
- surua
- pettymystä
- mutta myös rohkeutta
Sellaista elämänmakuista rehellisyyttä, johon harva uskaltaa tarttua.
Heikki ja Marita eivät kaunistele tarinaansa. He eivät yritä myydä täydellistä rakkautta tai näyttää esimerkillistä elämää. He vain kertovat sen, mikä tapahtui. Ja joskus elämä ei odota tilaustyönä rakennettua oikeaa hetkeä. Se laskee sinut kahden oven väliin ja pakottaa tekemään valinnan – tietäen, ettei mikä tahansa valinta satuta vain yhtä sydäntä, vaan monia.
Totta – mutta ei täydellistä
Tämä ei ole tarina siitä, kuinka rakkaus voittaa kaiken. Tämä on tarina siitä, mitä rakkaus voi vaatia.
Paasonen puhuu podcastissaan avoimesti siitä, miten heidän suhteensa sai alkunsa väärään aikaan – ja miten he eivät ole yrittäneet peitellä sen kivuliaita seurauksia. On poikkeuksellisen vilpitöntä kuulla julkisuuden henkilöltä, että kyllä, tässä matkassa on särjetty sydämiä. Mutta samalla on rakennettu jotain uutta – jotakin, joka ei ole täydellistä, mutta on silti aitoa.
Uusi alku, uusi perhe
Kolme vuotta seurustelua johti avioliittoon, ja pariskunnan lapset syntyivät vuosina:
- 2021
- 2024
Nykyään perhe ei ole heille vain yhteinen sukunimi, vaan päivittäinen teko – valinta rakastaa, vaikka maailma ei aina applodeeraa.
Eikä tässä tarinassa ole selkeitä pahiksia tai hyviksiä. Ei ruusutarhan romanttista siemenperustaa, eikä satukirjan pituista happy endiä. On vain kaksi ihmistä, jotka löysivät toisensa – juuri silloin kun eivät olisi saaneet.
Satua ilman kulissia
Juuri siksi tarina toimii. Se on rehellinen, jopa ruma paikoitellen. Siinä on särmiä, ristiriitoja ja päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia – mutta eipä elämäkään ole mikään Disney-elokuva. Tämä tarina asuu Helsingissä, käyttää Airfryeriä ja ostaa kahvinsa lähikaupasta – ilman filtteriä.
Ehkä juuri siksi me kuuntelemme. Koska vaikka emme haluaisi myöntää sitä, todellinen rakkaus ei aina ole romanttinen eikä oikeudenmukainen – mutta jos se tuntuu oikealta, se on vaikea jättää huomiotta.
Ja vaikka toiset jäivät alkuperäisen kappaleen puoliväliin, Heikki ja Marita päättivät kirjoittaa uuden säkeen. Ehkä siitä syntyy tarina, jolle haluaisimme nähdä vielä toisenkin kauden.
Rakkautta, röyhkeyttä ja rehellisyyttä. Näillä eväillä ei tehdä satuja, mutta tehdään elämä.
