Janna Hurmerinnan koskettava surutarina Masista liikuttaa jokaista koiranystävää
Jos rakkaus yksin riittäisi pitämään meidät suojassa menetyksiltä, Janna Hurmerinta ei itkisi juuri nyt. Mutta elämä ei toimi niin – ei edes silloin, kun se on täynnä musiikkia, valokeilaa ja ihailijoita. Suru kertoo eri tarinaa, ja kun se lopulta hiipii ovesta sisään, ei siinä kysellä, oletko menestynyt artisti vai naapurin Maija.
Janna julkaisi äskettäin hiljaisen mutta tunteikkaan viestin Instagramissa. Kuvat ja videot puhukoot puolestaan, mutta sanat jäivät hetkeksi kiertämään monen seuraajan mieleen:
“Maailman rakkain Masi on siirtynyt keskuudestamme ikuisuuteen.”
Kyse ei ollut hänen omasta koirastaan, mutta sillä ei oikeastaan ollut merkitystä. Masi kuului hänen läheisilleen, mutta Jannalle tämä karvainen sielunkumppani oli ollut paljon enemmän kuin vain satunnainen hoitokoira. Hän oli ystävä. Turva. Olento, joka oli olemassa silloin, kun maailma tuntui liian suurelta ja sanat liian pieniltä.
Hiljaiset hetket, jotka jäävät sydämeen
Janna ja Masi olivat eläneet rinnakkain, jakaneet ne hiljaiset, kauniit hetket, joita ei ehkä koskaan sanota ääneen, mutta jotka tallentuvat sydämeen. Niissä hetkissä ei tarvita sanoja – vain rauhallista hengitystä, katsetta, tassun kosketusta.
Masin poismeno ei ole vain yksi lemmikin menetys – se on pala Jannan sydäntä, menneisyyden peili, joka särkyi hiljaa, ilman suurta draamaa. Me näemme Jannan usein lavalla, valot kasvoillaan, ääni soiden läpi kaiuttimien. Mutta tämä suru kertoo toisenlaista tarinaa – siitä Jannasta, joka käy läpi irti päästämisen kipua, hiljaa, kuten meistä jokainen joskus omassa elämässään.
Videon kautta jaettu tunne
Hänen julkaisemansa video Masista on kuin lyhytelokuva ilman käsikirjoitusta: leikkiä, lämpöä ja ne kuuluisat katseet, joihin mahtuu kokonainen tunneskaala. Katsoessa tuntuu kuin näkisi vilauksen siitä intiimistä maailmasta, jota artisti ei normaalisti paljasta.
Ei liene yllätys, että hänen seuraajansa –
- osa tunnettuja nimiä
- osa tavallisia seuraajia
– täyttivät kommenttikentän myötätunnolla. Jippukin poikkesi jättämään voimia, ja monien sanoissa resonoi sama tunne: tämä menetys tavoitti jotain meissä kaikissa.
Elämä myrskyn ja valon äärellä
Jannalla on ollut muutaman viime vuoden aikana omat myrskynsä:
- ero
- äitiyden uudet rytmit
- oman identiteetin rakentaminen alusta
Vain elämää -ohjelmassa hän puhui hiljaisesti luopumisen vaikeudesta. Silloin sanat kuulostivat koskettavilta. Nyt, Masin myötä, ne saavat uuden sävyn.
Hän ei ole vain artisti – hän on tunne, tarina, ääni, joka ei pelkästään soi, vaan myös koskettaa. Janna ei tarvitse lavasteita tehdäkseen vaikutuksen. Hän tarvitsee vain totuuden, oli se kuinka hauras tai raadollinen tahansa.
Muisto, joka jää elämään
Masi on poissa. Mutta kuten kauneimmat runot tai tunteikkaimmat laulut, hän jää elämään. Janna kantaa häntä mukanaan niissä hetkissä, kun hiljaisuus tuntuu raskaalta, mutta musiikki vielä pelastaa.
Ehkä siksi me rakastamme Jannaa niin. Hän uskaltaa näyttää, että herkkyys ei ole heikkoutta. Että joskus suurin rakkaus on osata päästää irti – ja silti pitää kiinni muistoista, jotka tekivät elämästä hetken verran kevyempää.
Lepää rauhassa, Masi. Ja Janna – kiitos, että annoit meille luvan surra kanssasi. Jos joku tietää, miltä sydäntalvi ilman valoa tuntuu, se on sinä. Mutta tiedätpä sinä senkin, miltä näyttää, kun valo taas lopulta palaa.
