Mette-Marit ja keuhkofibroosi koskettava tarina rohkeudesta ja selviytymisestä
Kun Mette-Marit astui Norjan kuninkaalliseen perheeseen, moni ajatteli elokuvamaista hetkeä: tavallinen tyttö, joka nappaa kruunun ja sydämet. Vuosien varrella hän on saanut osakseen sekä ylitystä että kritiikkiä – ja nyt hän taistelee hiljaista vihollista vastaan, jota ei voi kukistaa hymyllä tai loistokkaalla edustuksella.
Elämä keuhkofibroosin kanssa
Vuonna 2018 Mette-Marit sai diagnoosin: idiopaattinen keuhkofibroosi. Tämä harvinainen ja vakava sairaus kuihduttaa keuhkoja hitaasti, tehden hengittämisestä yhä vaikeampaa. Sellainen uutinen pysäyttäisi kenet tahansa. Prinsessalle se merkitsi kokonaan uudenlaisen elämän opettelua: enemmän lepoa, vähemmän julkisia velvoitteita – ja ennen kaikkea uudenlaista sisäistä vahvuutta.
Keuhkofibroosi on kuin varjo, joka ei hellitä otettaan. Se voi piiloutua vuosiksi, ennen kuin oireet kuten jatkuva väsymys ja hengenahdistus tekevät elämästä taistelua. Vaikka lääkkeitä, kuten:
- pirfenidoni
- nintedanibi
on kehitetty taudin etenemisen hidastamiseen, ei parannuskeinoa ole vielä olemassa. Tutkijat tekevät väsymättä töitä, mutta sairaus kulkee omaa reittiään.
Rohkeudella kohti epävarmaa tulevaisuutta
Mette-Marit valitsi tien, jolla harva kulkee: hän puhui ääneen sairaudestaan. Hän kertoi julkisesti sekä pelosta että siitä, mitä sairaus on hänelle opettanut: ”En pelkää kuolemaa enää,” hän sanoi koskettavassa haastattelussa. Se oli poikkeuksellinen ele maailmassa, jossa kuninkaallisten odotetaan kätkevän kaiken kivun kulissien taakse.
Nykyään hänen arkensa etenee päivä kerrallaan. Joskus juhlapuheet jäävät pitämättä tai edustustilaisuudet väliin – kaikki riippuu siitä, miten hengittäminen onnistuu aamulla herätessä. Prinsessan kalenteri on nykyään lähinnä suuntaa-antava ehdotus, ei kiveen hakattu ohjelma.
Haurautta ei enää peitellä
Historiassa kuninkaalliset ovat kätkeneet sairautensa – 1800-luvun tuberkuloosi oli aikoinaan iso uhka hoveissa. Mutta Mette-Marit tekee toisin: hän tuo haurauden päivänvaloon. Hän ei esitä sankaria – hän esiintyy ihmisenä.
Ehkä juuri siksi hän koskettaa. Hänen avoimuutensa elämän rajallisuudesta haastaa myös meidät kysymään:
- Miksi odotamme, että sankarimme pysyvät ikuisesti nuorina ja säröttöminä?
- Miksi elämän haurautta pitäisi pelätä?
Tulevaisuuteen avoimin mielin
Mette-Marit aikoo jatkaa niin pitkään kuin voimansa riittävät. Vaikka tulevaisuus on epävarma, hän kohtaa sen ilman naamioita. Tämä ei ole enää tarina prinsessasta, joka pääsi linnaan – tämä on tarina ihmisestä, joka elää avoimesti, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Ja ehkä juuri siksi me seuraamme häntä edelleen – ja toivomme parasta.
