Erika Vikman valtaa Euroopan – Euroviisujen väriloistoa ja popkulttuurin säihkettä Baselin sydämessä
Tai ei. Unohdetaan kysymykset hetkeksi. Tämä ei ole mikään tavanomainen haastattelu. Tämä on tarina. Tosi tarina siitä, mitä tapahtuu, kun Euroviisut – nuo huumaavat glitterkarnevaalit – astuvat sateenkaaren toiselle puolelle ja muuttavat kaiken, myös sääennusteen. Tervetuloa Baselissa järjestettyyn viisukylään. Paikkaan, jossa villiys ja showt on tuotu sisätiloihin – kirjaimellisesti.
Tässä sveitsiläisessä kaupungissa, jonka tähän asti saattoi yhdistää lähinnä pankkisalaisuuksiin ja tarkasti tikittäviin kelloihin, nousi toukokuun puolivälissä popkulttuurinen raketti. Viisukylä – tuo Euroviisuviikon virallinen sydän – purkautui Baselissa halliin, jossa neonvalot valaisevat kansainvälisen eurofandomin itse rakennetun pyhätön. Etäisyyttä viralliseen viisuaareenaan on nelisen kilometriä, mutta tunnelma kantaa pidemmälle kuin vappupilli.
Unohda tylsät sponsorihallit ja kiillotetut lahjakassit. Tässä kylässä eletään, hengitetään ja hikoillaan Euroviisuja. Kolme vyöhykettä pitävät huolen siitä:
- Sponsorialue – glitteriä ja rahoitusta
- Ruokapuoli – kalliita herkkuja nälkäisille faneille
- Lava – se todellinen tähtien kenttä
Juuri siellä, keskikarvaisessa show’n ytimessä, nähtiin tiistaina lavalla Erika Vikman ja Käärijä. Ja voi pojat, yleisö repesi.
Erika Vikman – enemmän kuin artisti
Hollantilainen viisukonkari-pariskunta Michel ja Sissy – kaksi tyylikästä sirkusfania, jotka ovat kiertäneet Euroopan viisupaikkoja vuosikaudet – sanovat sen suoraan: ”Rakastamme Erikaa.” Ja miten voisikaan olla rakastamatta?
Vikman ei vain esiinny, hän lumoaa. Hän täyttää tilan. Hän ottaa yleisönsä kuin Bette Davis otti huoneen – silkkaa läsnäolon taikaa.
Mutta kuten show-bisneksessä usein, kaikki ei mene lavapuolella kuten taiteilija suunnittelee. Erika Vikmanin UMK-show’ssa nähty paljaspakarainen asu ei mennyt läpi European Broadcasting Unionin portinvartijoilta. Sähköjä leikattiin, kamera käännettiin toisaalle, ja moraalikysymykset heräsivät eloon. Onko glitterin alla enää tilaa rohkeudelle?
Michelin valitsema paita – ”EBU – tiedän mitä teit viime kesänä” – muistutti viiltävästi siitä, kuinka nopeasti vapaus muuttuu sääntelyksi. Viisuissa mikään ei jää huomaamatta – ei edes ironia.
Kulttuurihimo vs. kahdeksan euron bretzel
Pieni välipala tähän kohtaan? Toivottavasti lompakko on valmis:
- Bretzel: 8,50 €
- Vesipullo: 5 €
- Burgeri: 14 €
Kyllä, Euroviisuissa voi tulla nälkä, mutta kulttuurihimo tyydyttää ainakin sydämen.
Entä ne, jotka eivät vielä tunne Erikaa?
Esimerkiksi sveitsiläiset Lucie ja Paola. Heille Erika oli… no, ”joku nainen lavalla”. He eivät vielä tiedä, että tämä tulee olemaan se nimi, jota kiljutaan hotellin käytävillä ja viisuklubien tanssilattioilla vielä pitkään. Vikman on poptähtien uusi cocktail:
- Marlene Dietrichin teatraalisuus
- Anna Abreun kimallus
- Ripaus Salomea
Tämä ei ole vain artisti – tämä on ilmiö.
Viisukylä: Glitterin kansanvalta
Sisäänpääsy viisukylään on ilmainen, mutta turvallisuus on kireä kuin Käärijän lahkeet:
- Älä tuo isoja laukkuja
- Älä yritä ohi järjestäjän
Kun olet sisällä, se on sen arvoista. Euroviisut ovat täällä, täysillä. Mikään – ei Sveitsin sää, eikä EBU:n tiukat säännöt – pysty sammuttaa sitä kipinää, joka syntyy kun tuhannet fanit kokoontuvat saman katon alle tanssimaan, laulamaan ja juhlimaan diversiteettiä.
Kuka määrää popkulttuurin suunnan?
Viikon suurin kysymys ei ole enää: ”Menestyykö Erika Vikman?” Se on jo selvä.
Oikea kysymys on:
- Kuka saa päättää, miltä näyttää eurooppalainen populaarikulttuuri?
- Saako hiki näkyä lavalla?
- Voiko paljas pinta olla osa show’ta?
Jos Erika Vikman jatkaa tätä tahtia, vastaus ei tule olemaan mieto. Se tulee sykkimään kuin bassoraita, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin – ja saa Euroopan tanssimaan mukana.
Teksti: Aino Elo
Popkulttuurikapellimestari, viihdealan katedraalinvartija ja kaiken glitterin ystävä
