Erna Husko rikkoo kauneusihanteet ja näyttää atooppisen ihon todellisuuden
Erna Husko on persona, joka tunnetaan itsevarmuudestaan ja vahvasta somepresenssistään. Hänen Instagram-tilinsä on täynnä kuvia viimeistellystä meikistä, treeneistä ja rohkeista asuvalinnoista. Mutta kaiken tämän täydellisyyden taustalta on hiljattain noussut esiin uusi, paljon syvällisempi tarina – tarina näkyvästä ja kutisevasta ihottumasta, joka ei tottele filttereitä.
Kun täydellisyyden illuusio murtuu
Vaikka avoimuus sosiaalisessa mediassa on yleistynyt, raaka rehellisyys on edelleen harvinaista. Erna rikkoi totuttua some-estetiikkaa puhumalla julkisesti atooppisesta ihostaan – ihosta, joka ei mahdu kauneusihanteisiin eikä trendeihin. Hänen tarinansa toimii muistutuksena siitä, että todellinen haavoittuvuus koskettaa ja yhdistää.
- Atooppinen iho ei ole pelkkä esteettinen vaiva
- Se vaikuttaa arkeen, pukeutumiseen ja liikkumiseen
- Erna ei piilottele, vaan näyttää, miltä iho oikeasti voi näyttää
Iho, joka kertoo tarinaa
Erna kuvailee hetkiä, joissa pienikin ärsyke – karkin syönti tai kylpy porealtaassa – voi aiheuttaa kivuliaita oireita. Se paljastaa, kuinka montaa arkista asiaa ihosairaus voi muuttaa. Elämästä tulee jatkuvaa rajoittamisen ja miettimisen kenttää.
Mutta Erna ei jää tragedian keskelle. Hän kertoo, että iho-ongelmat ovat opettaneet hänelle sitkeyttä ja empaattisuutta. Hän on ottanut haltuun oman tarinansa ja rakentanut siitä voimanlähteen.
Kuka saa näkyä?
Ernan esimerkki avaa keskustelun siitä, kenellä on lupa näkyä. Julkinen tila ja some ovat usein täynnä siloteltua ihoa – ja helposti syntyy käsitys, että ihon täytyy olla täydellinen, jotta sen saa näyttää.
- Erna ei pyydä anteeksi ihoaan
- Hän tarjoaa samaistumispintaa niille, jotka ovat tottuneet piiloutumaan
- Hän haastaa käsitystä siitä, mikä on hyväksyttyä näkyvyyttä
Hänen viestinsä on selvä: jokaisella on oikeus tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin on, ilman peittelyä, häpeää tai sensuuria.
Rohkeus ei ole sileää
Ernan rohkeus ei kiteydy täydellisyyteen, vaan siihen, että hän uskaltaa avata elämänsä rosoisia kohtia. Hän pukee shortsit, vaikka iho punoittaa. Hän puhuu ääneen asioista, joita moni meistä yrittää piilottaa. Tämä tuo mukanaan uuden tason vaikuttajuuteen: se ei ole pelkkää esteettisyyttä, vaan myös inhimillisyyttä.
Some tarvitsee enemmän tällaisia tarinoita. Tarinoita, joissa epätäydellisyys ei ole heikkous vaan merkki elämisestä, selviytymisestä ja uskalluksesta. Ernan tarina muistuttaa, että rohkeus ei aina huuda – joskus se kuiskaa: “Tässä olen. Ja minä riitän.”
Kirjoittanut: Reetta Riikonen – viihdetoimittaja, joka rakastaa kulttuuria, mutkia ja tarinoita, joissa pinta alkaa rosoilla – ja juuri silloin muuttuu kiinnostavaksi.
