Fugepesis tuo auringon, pesäpallon ja yhteisöllisyyden Fuengirolaan
Jossain päin Suomea saattaa sataa räntää vaakasuoraan, mutta toisaalla aurinko porottaa lähes polttavasti. Tervetuloa Fuengirolaan, missä suomalaisen kansallispelin sykähdyttävä tunnelma yhdistyy Andalusian lämpöön. Tapahtuman ytimessä sykkii Fugepesis – ei vain urheilua, vaan ilmiö, kokemus ja yhteisöllinen juhla.
Auringon alla – enemmän kuin peli
Fugepesis saattaa näyttää rantalomalta, mutta kyse on jostain paljon syvemmästä. Palmujen alla pelattavat ottelut yhdistävät suomalaisen yhteisön tavalla, jota ei voi kirjoittaa auki vain tilastoilla tai sarjataulukoilla. Siellä pelataan, lauletaan ja eletään täysillä.
- Rantabaarien karaoket jatkuvat pitkälle yöhön
- Legendaariset pesismailat vaihtuvat mojitoihin
- Vanhat pelikaverit kohtaavat uudelleen kentän laidalla
Legendaarinen peluri Päivi Ikola kiteyttää tunnelman osuvasti: “Se on kuin luokkakokous, mutta meri taustalla ja mojito kädessä.”
Hullu idea, joka jäi elämään
Kaikki alkoi yhdestä ideasta, joka olisi voinut jäädä pubissa haudatuksi vitsiksi. Mutta kuten usein käy, hullut ideat ovat juuri niitä, jotka muuttavat kaiken. Kun Jani Valkeapään ehdotus sarja-avauksesta Espanjassa kohtasi Mikko Kuosmasen innostuksen, syntyi uusi perinne. Vuodesta 2016 alkaen Fugepesis on kasvanut vuosi vuodelta.
Festaritunnelma kentän laidalla
Kokemus ei rajoitu pelkästään otteluihin. Fugepesiksen vetovoima piilee sen kokonaisvaltaisessa tunnelmassa. Nuoremmat fanit vertaavat tapahtumaa festivaaleihin, eikä vertaus ole kaukaa haettu:
- Lajilegendat käyvät lavalla ja kentällä
- Yhteislaulut täyttävät iltayön
- Pelipaidat ja haalarit kertovat sukupolvien tarinaa
Vanha ja uusi kulkevat käsi kädessä. Nuoret seuraavat intohimoisesti peliä, ja entiset tähdet tuntuvat taas pelivuosien kirkkaimmilta versioiltaan.
Katsojien sydämet mukana pelissä
Tähtipelaaja Roope Korhonen kuvaa tunnelman elokuvamaiseksi: “Yli 2700 katsojaa, kaikki elivät peliä täysillä.” Täällä ei tarvita punaista mattoa – sydämellinen tunnelma, kunnarit ja rantatuulet tekevät kokemuksesta erityisen. Fugepesiksen suurin tähti on ilmapiiri itse.
Pesäpallo yhdistää – myös etelässä
Vaikka moni voisi kuitata Fugepesiksen rantakarnevaalina, se on tosiasiassa intohimolla pelattua urheilua. Hikiset heitot ja taktiset siirrot yhdistyvät pellon laidan kokoiseen yhteisöllisyyteen. Paula Peltonen tiivistää osuvasti: “Rakkaudesta lajiin.”
Kotiin tullaan muistoja kantaen
Kun pelaajat palaavat Fuengirolasta pohjoisen harmauteen, he tuovat mukanaan muutakin kuin ruskettuneen ihon. He kantavat sydämissään hetkiä, joita muistellaan kuin lempielokuvaa – lämpimiä muistoja, kuten jääkaapin oveen kiinnitetyt magneetit. Kenties tulevaisuudessa Fugepesis saa oman elokuvansa. Montaasien joukossa hehkuisi laji, yhteys ja suomalainen melankolia – Kaurismäki kohtaa kunnarin.
Yhteisöllinen rituaali vuodesta toiseen
Fugepesis ei ole kertaluontoinen juhla, vaan kansallinen rituaali. Se on matka – joillekin lomaa, toisille muistojen uudelleen elämistä. Mutta kaikille se tarjoaa mahdollisuuden kuulua, olla osa Suomen sinivalkoista pesisperhettä, vaikka meri kohisisikin vieressä ja mojito viilentyisi kädessä.
Illan lähestyessä valot syttyvät kentän laidalle, hotellien karaokebaarit heräävät eloon ja puheensorina täyttää kadut. Fuengirolassa pelataan pesistä – sydämellä.
Vamos, Suomi. Lyö kunnari – ja tilaa mojito.
