Latelan Laurin remonttisarjassa ampiaiset, tunteet ja parisuhdedraama törmäävät hauskasti raksalla
Jos olet koskaan kuvitellut, että kodin remontointi on vain listojen sahaamista ja seinämaalien valintaa, olet selvästi jättänyt katsomatta Latelan Laurin remonttirealityn. Tässä sarjassa ei nimittäin pelkästään pureta rakenteita – vaan pureudutaan suoraan tunteisiin, parisuhteisiin ja tällä kertaa… ampiaisvaaraan.
Uusimmassa jaksossa ”Latelan Laurin hurja remontti” käsitellään poikkeuksellisen moniulotteista työmaahaastetta. Käynnissä ei ole pelkästään projektin tekninen kaaos, vaan myös kirjaimellisesti pisteliäs yhteenotto luonnon kanssa. Käkisaaresta löytyy nimittäin ihan oikea herhiläispesä – eikä kyse ole mistään hissuttelevasta hyttyslaumasta. Nämä pörriäiset ovat vihaisia. Ja niitä on paljon.
Talon isäntä Lauri saa tässä jaksossa erityiskohtelua – useamman piston verran. Ampiaiset ovat vallanneet työmaa-alueen kuin omaa reviiriään puolustavat armeijat, ja Lauri päättää, että nyt on myrkytyksen aika. “Soitetaan ammattilainen”, hän tuumaa. Pian paikalle saapuu tuhti arsenaali hyönteismyrkkyä, valmiina tyhjentämään siivekkäitä tunkeilijoita täynnä olevan talonnurkan.
Mutta sitten – astuu kuvaan Sari-Anna. Tai kuten todelliset sarjafanit häntä kutsuvat, Sarkku. Hän ei katso toimettomana, kun pienet eläimet saavat väistyä ihmisten tieltä. Tilanne kehittyy moraaliväännöksi, joka herättää katsojassa kysymyksiä:
- Onko oikein hävittää elämää luonnosta rakennustyön tieltä?
- Entä kuka määrittää, kenen koti on tärkeämpi?
- Voiko empatia kehittyä keskellä raksapölyä ja poran meteliä?
Sarkku lausuu puolustuksensa niin tunteikkaasti, että katsoja ei voi olla liikuttumatta: “Olet rakentanut pesääsi kaksi vuotta ja joku tulee yhtäkkiä suihkuttamaan kaiken päälle myrkkyä.” Sanat viiltävät kuten huonosti ruuvattu kattopelti, ja yhdessä hetkessä katsoja on täysin uppoutunut keskusteluun, joka kaikuu yli lautojen ja lankkujen.
Rakennustyömaalle laskeutuu jännite, joka ei häviä sähkökaapelin napsumiselle. Lauri puolustaa työrauhaa. Sarkku puolustaa pörriäisiä. Keskustelu käy kuumana – mutta hauskalla tavalla:
— “Voiko tota sumutetta laittaa Lauriinkin? Halvauttais hetkeks?”
— “En, mä vaan jään pörräämään siihen pesän ympärille.”
— “Eli aivan normaalit Lauri-meiningit.”
Tällainen dialogi syntyy vain, kun oikeat tunteet kohtaavat betonipölyn ja hupilinjat – se on realityä sen parhaassa muodossa. Katsoja jää miettimään, kenelle oikeastaan pitäisi tarjota sympatiaa:
- Ampiaisille, joiden koti hävitetään?
- Remppamiehelle, joka yrittää pysyä aikataulussa?
- Vai niille katsojille, jotka luulivat katsovansa kevyttä viihdettä?
Mutta juuri tämä tekee sarjasta niin hurmaavan. Latelan Laurin hurja remontti ei tyydy näyttämään listojen sahaamista – se näyttää ihmisenä olemisen koko kirjon: epätäydellisen, hermoja raastavan ja samalla hulvattoman. Tässä jaksossa villi luonto toi mukanaan ripauksen ekologista eksistentialismia ja reality-komediaa, tyyliin ”raksalla tapahtui ja tunteet eivät enää pysyneet seinien sisällä”.
Ehkä seuraavassa jaksossa palaamme takaisin räystäskourujen ja lattialaattojen maailmaan. Mutta tämä ampiaskohtaus jää mieleen – ei pelkästään siksi, että se herättää kysymyksiä luonnon ja ihmisarvon rinnastuksesta, vaan siksi, että se muistuttaa, mikä on todellista televisioviihdettä: pisteliästä, persoonallista ja täysin ennalta-arvaamatonta.
”Latelan Laurin hurja remontti” näkyy keskiviikkoisin klo 20 TV5:llä. Tämä jakso saattaa sisältää ammattilaisten toimenpiteitä – ja kenties myös moraalista allergiareaktiota.
— Venla Talvitie
Kirjoittaa suomalaisesta tosi-tv:stä ja kaikesta siitä, mikä piiloutuu pintakäsittelyn taakse – sydämellä ja sopivalla pilkkeellä silmäkulmassa.
