Prinssi Harry eksyi Lontoossa ja koputteli vieraiden oviin – inhimillinen hetki keisarillisen kulissin takaa
Kuvittele tämä: aurinko laskee Lontoon harmaan sävyisten katujen ylle, ja Fulhamin rauhallisessa lähiössä soitetaan ovikelloa. Ei, kyseessä ei ole eksynyt takeaway-kuski tai naapurin kissaa etsivä teini. Siellä seisoo prinssi Harry – kyllä, se prinssi Harry – tumma puku päällä, koputtelemassa satunnaisten kansalaisten ovia kuin Hugh Grant väärässä elokuvassa.
Tässä ei ehkä ole taustalla unohtuneen rakkauden etsimistä, mutta tragikoominen tunnelma on silti vahvasti läsnä.
Ilmeisesti Harry oli Lontoossa keväisellä visiitillä, ja jostain syystä päätti, että vanhan tutun löytäminen oli tarpeeksi tärkeää, että sen vuoksi kannatti naputella muutama ovikello. Ainakin kolmessa kodissa. Ongelmana vain se, että hän ei muistanut tarkalleen missä tämä kaveri asui. Mahdollisesti keskustelut tämän tutun kanssa olivat olleet vilkkaita — ehkä vähän liiankin – ja päätös lähteä ”pistäytymään” ilman karttaa tai osoitetta kuulostaa enemmän opiskelijan seikkailulta krapula-aamuna kuin entisen kuninkaallisen liikkeeltä.
Kanuunoista koputukseen — median reaktio
Tilanne tallentui tietenkin ovipuhelinkamerateknologian ystävällisellä avustuksella, eikä kestänyt kauaa, kun brittilehdet – varsinkin juoruihin erikoistunut The Sun – tekivät siitä täysverisen palatsijännärin. Ja miksi eivät olisi tehneet?
- Yksi ovista avautui, mutta tunnistus jäi puolitiehen.
- Henkilö oven takana – taloudenhoitaja – ei tunnistanut Harrya.
- Harry seisoi siinä, täydellisessä puvussa, historiansa painon kanssa – ja silti, kasvot eivät olleet tutut.
Tässä kohtaa voi hetken hengittää syvään ja pohtia, miten nopeasti maailma muuttuu – ja kuinka eri tavalla sanalla ”prinssi” on tänä päivänä painoarvonsa.
Enemmän kuin eksymistä
Mutta mitä tällä kaikella oikeastaan yritettiin saavuttaa? Tietyllä tavalla tämän voisi nähdä sähläyksenä – vähän noloa, vähän eksyksissä. Samalla se voisi myös olla osa jotain suurempaa.
Harry ei ole enää linnoista toiseen matkaava kuninkaallinen. Hän on tyyppi, joka paiskasi ovet kiinni hoville, pakkasi laukkunsa ja rakensi uuden elämän Kaliforniaan – realityn, dokumenttien ja jatkuvien tiedotteiden keskelle. Siellä hänen ja Meghanin tarinaa kerrotaan yhtä paljon tuskassa kuin tarkoituksessa.
Uusi elämä, uudet säännöt
Ja nyt, kun brittiläinen poliisi ei automaattisesti suojele häntä vierailulla Lontoossa, eikä Netflixille tehty dokumentti toimi kulkulupana, hänen elämänsä on lähempänä ihan tavallista arkea kuin jotakin satumaailmaa.
Ehkä hän todella oli matkalla vanhan kaverin luo yöpymään. Ehkä hänellä ei ollut suunnitelmaa. Ehkä hän vain halusi hetken tuntea yhteyttä johonkin, mitä joskus oli.
Oikeaa ovea etsimässä
Totuus voi olla yhtä hauras kuin muistikuva siitä, mille se oikea ovi näytti.
Ja silti – vaikka tapahtuma saattaa ulospäin näyttää eksyneen prinssin toilailulta, sen voi myös nähdä toisenlaisena hetkenä:
- Hetkenä, jossa mies etsii inhimillistä yhteyttä menneeseen.
- Hetkenä, jossa käsikirjoitettu elämä kohtaa improvisaation pakon.
- Hetkenä, jossa oven koputtaminen symboloi yritystä aloittaa alusta.
Ehkä hän ei löytänyt perille sillä kertaa, mutta jätti jälkeensä tarinan, joka muistuttaa meitä kaikkia siitä, että joskus – olitpa sitten Kalifornian herttua tai kuluttajasuojan lomakkeen unohtanut Matti Meikäläinen – ei auta muu kuin lähteä, kysyä, koputtaa.
Välillä ovet eivät avaudu lainkaan. Toisinaan joku avaa – ja ei tunne sinua.
Ehkä seuraavalla kertaa
Mutta silti. Ainakin yrittää. Ja niin kauan kuin yrittää, ei ole vielä kokonaan kadoksissa.
Seuraavan kerran kun Harry lähtee ovikelloringille, ehkä hän nappaa mukaan navigaattorin – tai edes puhelinnumeron.
Mutta toisaalta, ehkä tämä on juuri sitä nykypäivän kuninkaallisuutta: omaa myyttiään vastaan kapinoivan, ihmisyyttä etsivän tarinan seuraava luku.
Hollywood, olkaa valmiina. Tämä ei ehkä ollut se romantiikkaelokuva, jota odotimme – mutta voi hyvinkin olla sen elämäntarinan kohtaus, joka jää mieleen.
