Suzanne Innes-Stubb hurmasi Presidentinlinnassa sädehtivällä iltapuvulla ja vaikuttavalla tyylillä
On ilta Helsingissä, ja Presidentinlinnan kristallikruunut heijastavat valoa, joka saa tiukan diplomatian hetket tuntumaan hetkeksi etäisiltä. Tänä tiistaina ei keskusteltu rajaturvallisuudesta tai maailmantilasta – ainakaan ääneen. Sen sijaan diplomatia sai uuden, sädehtivän muodon: se kulki pitkin salin lattiaa Suzanne Innes-Stubbin harmaanhohtoisessa iltapuvussa.
Jos ajattelit, että sana “harmaa” tarkoittaa tylsää, mieti uudelleen. Tämä harmaa oli kaikkea muuta kuin huomaamaton — se oli ilmestys. Metallinhohtoinen pinta leikitteli valolla niin taitavasti, että voisi luulla sen olevan enemmän asenne kuin kangas. Ja se leikkaus: kuin olisi sekoitettu antiikin ajan tooga ja huippumuodin veistosmainen linja yhteen. Ei puku. Ilmoitus. Suora, tyylitelty kannanotto.
Viestintää ilman sanoja
Ja se kannanotto oli selvä: minä olen tässä, minä edustan – en ainoastaan maatani, vaan myös tyyliä, hienovaraisuutta ja jotain brittiläisen itseironista, joka pilkahti ehkä siinä, miten puku liikkui tai miten hän piti ryhtinsä. Suzanne Innes-Stubb rakentaa huolellisesti, melkeinpä salakavalasti, omaa tyyliään eturivin naisena. Vähemmän jäykkää Puristinen Gravitas -minimalismia kuin edeltäjällä Jenni Haukiolla, mutta sitäkin puhuttelevampaa hiljaisella voimalla, jonka vain eletty eleganssi voi tuoda.
Loiston keskellä katseenvangitsija
Tämä ei ollut mikään yksinäinen muotiponnistus. Illallisseurueessa istui joukko kansainvälisiä vaikuttajia:
- Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Amna Fikri, aina hillityn tyylikäs
- Viron suurlähettiläs Sven Sakkov, joka voisi yhtä hyvin olla suoraan brittiläisestä draamasta
Mutta vaikka salissa oli silkkaa valtaa, kimalletta ja kultakauluksia, silti katse hakeutui väistämättä yhteen suuntaan.
Hiljainen puheenvuoro silkillä
Ja mitä tulee puheisiin – niitä toki Presidentti Alexander Stubb piti. Hänen sanansa julkaistaan myöhemmin verkossa. Mutta Suzanne puhui jo. Silkillä. Asenteella. Hiljaisella varmuudella, että joskus ei tarvitse sanoa mitään ollakseen äänessä.
Muoti voi olla kepeää, ehkä turhamaisuuttakin – mutta oikein käytettynä se on viestinviejä. Ja Suzanne Innes-Stubb tietää sen.
Esikuvien jalanjäljissä
Jackie Kennedy teki sen. Niin teki Grace Kelly. Carla Bruni myös. Diplomatian historia on täynnä naisia, jotka ovat ymmärtäneet, että jokainen astuttu askel tilaisuuteen on osa suurempaa keskustelua.
Nyt voimme vain miettiä, huomaavatko kansainväliset muotimedian silmät, mitä täällä Helsingissä tapahtui. Luultavasti huomaavat. Kun jossain on valtaa, tyyliä ja salaisuuksia samalla lautasella, yleensä maailma kuuntelee.
Ja Suzanne? Hän ei kuiskinut. Hän kimalsi.
