Tangokuningas Marko Lämsän koskettava tarina ja hiljainen jäähyväinen

Kun Marko Lämsä astui lavalle ensimmäisen kerran Tangomarkkinoilla, hän ei vain noussut valokeilaan — hän syttyi. Ja nyt, vuosia myöhemmin, kun uutinen hänen poismenostaan kiiri pitkin somea ja tanssikansan sydämiä, tuntuu kuin tuo valo olisi sammunut liian aikaisin. 47-vuotiaana menehtynyt tangokuningas jätti jälkeensä hiljaisuuden, johon ei mahdu enää encorea.

Tämä on tarina miehestä, josta tuli paljon enemmän kuin pelkkä laulaja. Hänestä tuli symboli sellaista herkkyyttä, jota suomalaiset oppivat rakastamaan – ja varmasti myös sellaista kipua, jota moni ei koskaan nähnyt.

Kaksinkertaisesti kruunattu – jo ennen virallista kuningastitteliä

Vuonna 2006 Tangomarkkinoiden finaalissa nähtiin kaksi välitöntä yleisön suosikkia: Elina Vettenranta ja Marko Lämsä. Jo ennen kuin voittajat julkistettiin, oli selvää, että tässä oli jotain erityistä. Marko ei ollut vain teknisesti taitava laulaja, vaan hänellä oli sellaista läsnäoloa, jota ei opeteta – se oli sisäsyntyistä, vähän kuin kohtalon sanelemaa.

Hänellä oli oudoksi mielletty yhdistelmä ujoutta ja lavakarismaa. Hänessä oli kuin ripaus Leonard Cohenia tangon rytmissä – melankoliaa, joka tuntui kotoisalta. Joku kerran sanoikin, että Markossa soi kaksi ääntä: se itsensä varma esiintyjä ja se hiljainen, ehkä arka mies sivussa. Mutta tähti syntyy usein juuri noiden ristiriitojen väliin.

Hän itsekin myönsi joskus, että tangovoitto lähti “lapasesta”. Keikkoja tuli niin paljon, ettei ehtinyt ajatella – puhumattakaan pysähtymisestä. Mutta juuri pysähtyminen olisi voinut olla hänen pelastuksensa. Sitä ei kuitenkaan tullut – ennen kuin aivan liian lopussa.

Uudistumisen nälkä – ja altavastaajan sielu

Toisin kuin monet tangokuninkaat ennen häntä, Marko ei kadonnut koskaan lavalta kokonaan. Hän teki sinnikkäästi töitä:

• osallistui Talent Suomi -kilpailuun vuonna 2016
• nousi The Voice of Finland -lavalle 2019

Hän ei etsinyt enää pelkästään suosiota – vaan ehkä myös haavoittuvaa kontaktia yleisöön. Joskus tuntui, että hän ei yrittänyt todistaa mitään meille, vaan itselleen.

”Minussa on luonnonvoima,” hän sanoi kerran Talent-suorituksensa jälkeen – eikä tainnut tarkoittaa vain ääntään. Marko rakasti esiintymistä, poltti itsensä tulessa, joka oli yhtä aikaa elämänlanka ja painolasti. Hän oli laulaja, joka treenasi kuntosalilla ja jakoi elämänohjeita asiakkaillensa. Showmies, joka oli valmis vetämään keikan olohuoneessasi tai kirkkaan valon alla häävalssin tahtiin – ja silti ihminen, joka ei aina tiennyt, mihin itse kuului.

Hänen somepäivityksensä olivat ristiriitaisia kuin päivä ja yö. Kuvissa hymyili mies showbisneksestä, mutta tekstien takaa kurkisti kaipuu, jota edes suurin aplodiraivo ei peittänyt.

Isän roolissa – hiljaisempi, mutta syvempi Marko

Vuonna 2019 Markon elämä sai uuden sävyn. Hän ilmoitti sosiaalisessa mediassa tulleensa isäksi. Kuvateksti sanoi kaiken:

”Paljon olen käsissäni pidellyt, mutta en koskaan mitään tämän kaltaista. Isin tyttö.”

Siinä ei ollut enää lavaenergiaa tai esiintyjän retoriikkaa – vain kahden ihmisen välinen syvä yhteys.

Isyys muutti hänen julkisuuttaan. Hän alkoi vetää laulujaan vähän hiljempaa, vähän lähempää. Hän ei enää juossut kaupungista toiseen pelkän esiintymisen vuoksi, vaan jäi joskus sinne, missä ei ollut lavavalojen loistetta. Ajatukset eivät enää peilautuneet vain yleisöön, vaan tuijottivat takaisin peilistä.

Ja sitten – hiljaisuus

Markon poismeno ei tullut ison uutisvyöryn päällimmäisenä – toisin kuin hänen voittonsa aikoinaan. Hän ei sairastellut julkisesti. Hän ei jättänyt jäähyväisalbumia tai suurta ilmoitusta. Hän vain… hiljeni.

Ystävät ja kollegat – kuten pitkäaikainen kumppani Olli Kärki – jäivät sanattomiksi. Kärki muisteli Markoa lämpimänä, lahjakkaana ja hauskana ihmisenä, jota ei voinut esittää. Heidän ystävyytensä ei ollut osa show’ta vaan elämää itseään.

Jälkeen jäivät:

• koskettavat muistot
• ehkä hieman tyhjä lava
• tunne, että emme ihan tienneet, mihin tämä matka päättyy – ennen kuin se päättyi

Mitä jää, kun ääni vaikenee?

Tässä maailmassa, jossa uudet tähdet syttyvät TikTok-videon mittaisessa ajassa ja katoavat vielä nopeammin, Marko Lämsä edusti aivan toista maailmaa. Hän oli vanhan koulukunnan tähti — ei viilattu brändi, vaan luotu hetkistä ja haavoista.

Hänessä oli aitoutta, jota ei voi tuottaa studiolla tai sovittaa somekuvaan. Hän oli kuningas, kyllä – mutta ennen kaikkea sielukas taiteilija, joka ei laulanut vain laulun tähden, vaan koko sydämellään.

Tänään katselemme hiljaisiksi jääneitä nojatuoleja, katsomme hymyileviä vanhoja kuvia ja kuulemme kaiun: ei vain laulusta, vaan eletystä elämästä.

Marko Lämsä, 47.
Laulu päättyi, mutta tarina soi yhä.

Kirjoittanut: Elsa Viertola
Elsa Viertola on viihdetoimittaja, joka uskoo, että jokaisessa tarinassa on tunne, jossa viipyä – ja ääni, joka ei unohdu.