Testaa kuinka hyvin tunnet suomalaiset pophitit – selvitä oletko suomipopin todellinen tuntija
Kuvittele tämä: olet keskellä tavallista arkipäivää. Kävelet kaupungilla, ehkä matkalla töihin tai menossa kaffelle kaverin kanssa. Ja yhtäkkiä – PAU – kaiuttimista kajahtaa biisi, jota olet hivuttanut repeatille jo viikkokausia. Reaktiosi on puhtaasti refleksi – pää nykii mukana, jalka nappaa tahdin, ja jossain vaiheessa huomaat hyräileväsi ääneen. “Eikö tää oo se…?” alkaa tuttu keskustelu – arvuuttelu, jonka häviäminen kirpaisee hämmästyttävän paljon.
Ilta-Sanomien tuore popvisa nojaa juuri tähän ilmiöön. Se kysyy suoraan: tunnetko kotimaisen hittipopin niin kuin omaa ryppyistä Spotify-soittolistasi?
Tämä ei ole mikään koulun musiikinkirjan tentti, vaan hauska – ja yllättävän paljastava – testi, joka mittaa enemmän kuin baze ja verset. Se penkoo muistisi pimeitä nurkkia, kaivaa esiin unohtuneet soinnut ja haastaa sinut tunnistamaan biisit, jotka ovat joskus toimineet tunnetilojesi karttana.
Ja hei, älä kuvittele, että tämä on mikään helppo nakki. Tämä visa ei halaa sinua lämpimällä kiekuraisella popnostalgialla – se tulee kuin EDM-biisi aamuviideltä: kovaäänisesti ja ilman varoitusta.
- Luulitko tuntevasi JVG:n katalogin ulkoa? Mieti uudestaan.
- Osaatko erottaa Vesalan soolon PMMP:n kaiuista?
- Tunnistatko sen yhden Sannin biisin, joka soi kaikkialla samana kesänä kuin kuljit haalarit ylös vedettyinä puoliksi ironisesti?
Tee täydet 12 oikein, ja saat luvan tuntea itsesi suomipopin epäviralliseksi neuvonantajaksi. Se, joka kertoo ystäville, mikä biisi on “seuraava iso juttu”.
Mutta jos jää vaikka 9/12:een – ei syytä paniikkiin. Kyseessä ei ole mikään koe elämästä, vaan kunnianhimoinen musiikkipeli, johon voi palata. Ja täysin rehdisti myönnettynä: me kaikki olemme joskus unohtaneet, kuka veti sen introbiisin vuoden 2017 UMK:sta.
Mutta tässä visassa kyse ei ole vain tietämisestä. Kyse on tunteista. Kyse on siitä, kuinka kappaleet kiinnittyvät meihin: hetkiin, muistoihin, niihin pieniin rakoihin arjessa, joihin sanat solahtavat kuin sadepuro kenkään.
Suomalainen pop on enemmän kuin taustamusiikkia marketin kaiuttimista – se on elämäämme kommentoiva soundtrack, joka tulee usein iholle helpommin kuin haluaisimme myöntää.
Ja siinä on tämän visan salaisuus: se ei mittaa vain muistiasi, vaan muistojen mittaa. Se, kuinka ojensit kuulokkeen toisen pään ensirakkaudellesi, tai miten lauloit Nylon Beat’ia kylppärissä, kun maailma tuntui liian hiljaiselta. Popmusiikki kertoo meistä, ehkä rehellisemmin kuin mikään muu.
Joten jos tunnet piston sydämessä, kun et muista kertosäettä, älä hätäänny – meitä on monta. Ja silti, siellä jossain on yksi kysymys, joka avaa suusi hyräilemään vastausta, ennen kuin ehdit miettiäkään.
Ota siis hetki itsellesi, paina play ja sukella visaan. Mutta varo vain – saatat jäädä koukkuun. Ja kyllä, ääneen laulaminen on sallittua. Paitsi ehkä toimistossa. Tai sitten juuri siellä.
PS. Jos sinulla sattuu lojumaan laatikon pohjalla vanhoja Soundin numeroita – voisiko joku tehdä version tästä, jossa arvaillaan 2000-luvun indie-bändejä pelkän levyarvostelun perusteella? Kiva ois.
– Terveisin Lumi Saarikoski, joka laulaa yhä Pikku G:tä suihkussa – ja on siitä ylpeä.
