Amandaland palaa ruutuun – hulvaton brittiäitiysdraama tarjoaa naurua, myötähäpeää ja somekulttuurin kritiikkiä
Amandaland tekee paluun – eikä ihan vaatimattomasti, vaan korkokengissä, selfie-kepin kanssa ja elämä filtteröitynä täydellisyyteen (tai täydelliseen sekasotkuun). Tuttuun tapaan tarjolla on brittiläistä huumoria, jossa arjen tuska kohtaa glamourin ja sarkasmin sopivassa suhteessa.
Katastrofin kuningatar palaa areenalle
Motherland-sarjasta tuttu Amanda palaa ruutuun – ja kyllä, hänen elämänsä on yhä yhtä suurella todennäköisyydellä räjähtämässä kappaleiksi kuin ennenkin. Amanda on nyt jättänyt miehensä, rahansa ja statuksensa taakseen vain ryhtyäkseen… somevaikuttajaksi. Jep, juuri niin älyvapaalta kuin kuulostaa, mutta samalla myös uskomattoman viihdyttävältä.
Amandan muodonmuutos on kuin Bridget Jones olisi eksynyt väärälle aikakaudelle ja saanut käyttöönsä Instagramin. Vaikka elämä hajoaa käsiin, meikit ja filtterit pysyvät kohdillaan. Se on yhtä aikaa hulvatonta ja hieman sydäntäsärkevää katsottavaa.
Loistavaa näyttelijätyötä ja legendat paikalla
Lucy Punch tekee jälleen täydellistä työtä Amandan roolissa – tyyli hieman rempallaan, mutta olemus silti sädehtii. Kun mukaan astelee vielä itse Joanna Lumley Amandan äitinä, on meno kuin suoraan Absolutely Fabulous -sarjan jatko-osasta. Kaksikon kohtaukset ovat täynnä piikikästä komiikkaa ja lähes räjähtävää kemiaa.
Sivuhahmot, jotka jäävät mieleen
Anne (Philippa Dunne) on edelleen yhtä sydämellisen kiusallinen kuin ennenkin – pyytää anteeksi varmuuden vuoksi ja aiheuttaa sekä myötähäpeää että lämpöä samanaikaisesti.
Uusista hahmoista mainittakoon:
- Della ja Fi – porealtaassa viihtyvä pariskunta, joka tuo sarjaan raikkaan queer-vivahteen ilman kliseitä tai saarnaamista.
He sujahtavat Amandalandin kaaokseen kuin glitteri vappubileisiin – kirkkaasti ja sopivan överisti.
Käsikirjoitus: sekatavarakauppa tunteille ja naurulle
Dialogi toimii. Käsikirjoitus tarjoaa:
- Särmikästä satiiria someelämästä
- Aitoja hetkiä yksinäisyydestä
- Hulvattomia one-linereita
- Kaaosta, joka tuntuu jollain tavalla lohduttavalta
Ei täydellinen, mutta erittäin viihdyttävä
Täydellisyydestä ei ehkä voida puhua. Teinien hahmot jäävät pintapuolisiksi ja osa vitseistä iskee paremmin saarivaltion yleisöön. Mutta kuten Elizabeth Taylor sanoi: “En ehkä ole ollut täydellinen – mutta tylsä en ole koskaan ollut.” Tämä pätee myös Amandalandiin.
Miksi katsoa?
- Jos rakastat brittiläistä komediaa, osuvaa sarkasmia ja hyvin kirjoitettuja naishahmoja
- Jos kaipaat hetken irtiottoa arjesta – mutta et täysin siloiteltua sellaista
- Jos olet joskus yrittänyt olla täydellinen vanhempi, ystävä tai ihminen – ja epäonnistunut hauskasti
Amandaland on parhaimmillaan kuin lasi viiniä keskiviikkoiltana – ei välttämätön, mutta niin kovin ansaittu. Se ei mullista maailmaa, mutta tuo hymyn huulille ja pienen helpotuksen huokauksen kiireisen päivän päätteeksi.
Katso Amandaland Yle TV2:lta keskiviikkoisin klo 21.37. Saatat nauraa, saatat itkeä – mutta ainakin muistat eläneesi.
