Anna Erikssonin mystinen elokuva E vie katsojan unenomaiselle matkalle todellisuuden rajojen tuolle puolen

Anna Eriksson ei ole koskaan valinnut helppoa tai ennalta arvattavaa tietä. Hän tuntuu leijuvan jossain taikuuden ja häiriön rajamailla – tai ehkä hän on molempia samaan aikaan. Mutta ennen kaikkea hän on visionääri, harvinainen laji Suomessa. Häntä onkin kutsuttu Suomen David Lynchiksi, eikä syyttä: hänen uusin elokuvansa E on juuri saanut täyspitkän trailerinsa, ja se näyttää olevan kaikkea muuta kuin kepeää viihdettä.

Elokuva E kuljettaa meidät unenkaltaiselle aavikolle – maisemaan, jossa jokainen hiekanjyvä symboloi kysymystä ilman vastausta. Tarinan lähtökohta on kouraisevan omalaatuinen: entinen Suomen pääministeri aiheuttaa skandaalin Nobel-gaalassa ja katoaa. Ei pelkästään fyysisesti, vaan todellisuuden ulkopuolelle. Aavikolla hän kohtaa kaksoisolentonsa ja sielullisesti hajalla olevia hahmoja, jotka tuntuvat heijastavan elämän särkynyttä peilikuvaa.

Visuaalinen törmäys todellisuutta vastaan

Jos sisältö tuo mieleen käsitetaidetta ja valveunen välitilaa, trailerin kuvat iskevät kuin sähköisku. Eräs kohtaus näyttää itse Erikssonin alasti konttaamassa aavikolla – ei shokeeraamisen vuoksi, vaan alastomuuden metaforana. Se on sielun paljastamista kuvan kautta, ei halpaa provokaatiota.

Dialogi on yhtä viiltävää:

• ”Seksi kuoli ajat sitten,” sanoo hahmo ja katsoo suoraan kameraan – katsojan sisimpään.

Tämä repliikki ei ainoastaan häiritse; se jää ihon alle, viipyilee mielen sopukoissa pitkään. Eriksson ei selitä, ei tarjoa helpotusta. Hän rakentaa matkan, joka on enemmän peili kuin kartta.

Myyttien rakentamista yksinäisyyden ajalle

Lehdistötiedotteessa kuvataan Ee uuden myytin rakentamiseksi – sellaisen, joka kumpuaa yksinäisyydestä ja identiteetin hajoamisesta. Eriksson torjuu kaikki perinteiset kerronnan rakenteet. Niitä ei hänen mielestään tarvita, ja ne joutavat ”parkkipaikkan jyrän alle”.

E ei ole tarina – se on kokemus. Raju, fyysinen ja hämmentävän kaunis uni.

Ei valtavirralle, vaan rohkelikoille

E ei ole suunnattu niille, jotka etsivät rentouttavaa viihdettä. Se on sinulle, joka uskallat kohdata oman alitajuntasi ehdoitta. Anna Eriksson ei vain ohjaa ja näyttele – vaan heittäytyy elokuvaan täydellä sielullaan. Hänen roolisuorituksensa tuntuvat olevan enemmän uhraus kuin esitys.

Vertaus Marilyn Monroeen ei ole sattumaa. Mutta Eriksson ei huku traagisuuteen; hän palaa kuviksi, elokuvan jokaisessa yksityiskohdassa – kauniilla ja pelottavalla tavalla.

Kohtaaminen, joka jättää jäljen

E saa ensi-iltansa 26. syyskuuta. Merkitse päivä, sillä tämä ei ole vain tilaisuus nähdä elokuva – vaan kohdata jotakin merkittävää. Et ehkä ymmärrä kaikkea – eikä tarvitsekaan. Mutta kun valot salissa syttyvät, et ehkä ole enää sama ihminen.

Ja jos tämä ei ole elokuva – niin mikä sitten on?

// Krista Viitala
Elokuvien ei tarvitse vain kertoa tarinoita – ne voivat tuntua.