Danny Lloydin hiljainen tie pois Hollywoodista – Hohto-tähden yllättävä elämä kameran ulkopuolella
Muistatko sen pienen pojan, joka kiisi trike-polkupyörällään käytäviä pitkin Stanley Kubrickin Hohto-elokuvassa? Danny Torrancen hahmo ja hänen pelon täyteinen katseensa jäivät pysyvästi miljoonien mieliin. Mutta yhtä nopeasti kuin hän nousi valkokankaalle, hän myös katosi sieltä – ja teki sen poikkeuksellisella hiljaisuudella.
Kubrick, kamera ja pieni nero
Danny Lloyd oli vain viisi, kun hän valittiin esittämään Danny Torrancea elokuvassa Hohto. Ohjaaja Stanley Kubrick näki heti jotain erityistä tässä vakavassa, mutta herkässä lapsessa – sellaista keskittymistä ja aitoutta, jota ei voinut opettaa. Kubrick tunnettiin monimutkaisista kuvauksistaan ja vaativuudestaan, mutta Lloydin kohdalla hän teki poikkeuksen.
Kubrick suojeli Lloydia poikkeuksellisella herkkyydellä. Hän piti nuoren näyttelijän poissa elokuvan synkimmistä kohtauksista ja loi kuvaustilanteista sellaisia, joissa näyttelijä luuli olevan mukana vain perhedraamassa. Tämä teki Danny Lloydin roolisuorituksesta niin aidon – hän ei
Ehkä yksi Kubrickin hienoimmista valinnoista ei ollut tekninen ratkaisu tai kamerakulma, vaan se, miten hän käsitteli lasta, joka kantoi koko elokuvan emotionaalista keskusta.
Pyörähtävä ura – ja ovi, joka sulkeutui hiljaisesti
Usein lapsinäyttelijöiden tarinat muuttuvat surullisiksi: paineet, julkisuus ja menestyksen taakka voivat tukehtua ennen aikuisuutta. Mutta Danny Lloyd kulki toista tietä. Hän näytteli vielä kerran – vuonna 1982 televisioelokuvassa Will: G. Gordon Liddy – ja sitten hän vain katosi julkisuudesta.
13-vuotiaana tehty päätös vetäytyä kameran edestä ei johtanut skandaaleihin tai otsikoihin. Se johti uraan tieteiden parissa. Nykyään Danny Lloyd on biologian professori Kentuckyn osavaltiossa, neljän lapsen isä ja täysin omassa maailmassaan viihtyvä mies, joka ei usein mainitse menneisyydestään opiskelijoilleen.
Ei tähdenlento vaan hiljainen katoaminen
Hollywood rakastaa traagisten lapsitähtien tarinoita. Mutta juuri siksi Danny Lloyd erottuu joukosta. Hän ei palannut valokeilaan, vaikka olisi voinut. Hän ei kirjoittanut elämänkertoja, ei lähtenyt nostalgiakiertueille, vaan pysyi rehellisesti pois julkisuudesta.
- Ei punaisia mattoja
- Ei myyntipöytiä fanitapahtumissa
- Ei ”muistatko minut” -hetkiä
Ainoa poikkeus tapahtui vuonna 2019, kun hän teki pienen cameo-roolin elokuvassa Doctor Sleep, Hohdon jatko-osassa. Rooli kesti hetken – mutta se muistutti hiljaa uskollisille katsojille: ”Olen yhä täällä.”
Danny Lloyd ei karissut – hän kasvoi
Todellinen kauhu ei ehkä ole punainen käytävä tai pahaenteinen hotelli. Ehkä se on kykenemättömyys siirtyä eteenpäin. Danny Lloyd teki sen, mikä monelta jää tekemättä: hän osasi päättää tarinan itse. Hän käveli pois ennen kuin show nieli häntä.
Tarinansa ansiosta Lloyd on enemmän kuin elokuvahahmo. Hän on muistutus siitä, että ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi. Ei tarvitse kirjoittaa uutta lukua – voi yksinkertaisesti sulkea kirjan.
- Danny Lloyd näytteli ikonisessa roolissa.
- Hän jättäytyi pois valokeilasta nuorena.
- Hän valitsi tieteet, perheen ja hiljaisuuden.
Ehkä juuri siksi hänen tarinansa on suurempi kuin Hohto. Se ei ole kauhu, vaan toivo. Se kertoo vapaudesta valita oma polkunsa – ja totuudesta, jonka mukaan ei kaikki loisto ole kultaa, eikä kaikki katoaminen ole menetystä.
Seuraava luku tuo toisen tarinan valokeilaan – Shelley Duvallin kamppailun ja kivun, jota ei heti nähty kameran toisella puolella. Pysy mukana.
