Erika Vikman hurmaa Euroopan – Ich Komme nousee Euroviisujen voittajasuosikiksi

Erika Vikman hurmaa Euroopan – Ich Komme nousee Euroviisujen voittajasuosikiksi

Kuvittele tämä: punaisissa valoissa kylpevä lava, savukoneet syytävät utua kuin vanhassa kabareessa, yleisö pidättää hengitystään – ja keskellä kaikkea seisoo Erika Vikman. Kirkkaissa kimalluksissa, kuin suoraan Technicolor-unesta, hän ei laula, vaan liekehtii. Tämän vuoden Euroviisuissa Erika ei ole vain Suomesta saapunut laulaja – hän on tapahtuma.

Jos Euroviisut olisi musikaali, Erika olisi sen näyttävin tähti. Jos se olisi elokuva, hän olisi se pahaenteinen sankaritar, jonka takia kukaan ei malta lähteä kesken. Ja nyt näyttää siltä, ettei hän ole pelkästään yleisön suosikki – lehdistö on yhtä lailla polvillaan.

Lehdistön hurmio: täydet pisteet Erikan ”Ich Komme” -esitykselle

Lehdistön äänestystulokset toisen semifinaalin jälkeen toivat selvän viestin: Erika Vikmanin ”Ich Komme” on valovoimainen voittajasuosikki. Täydet 38 pistettä purkautuivat eurooppalaisten toimittajien raadeilta kuin aplodit oopperatalon parvelta. Tämä ei ollut mikään kohteliaisuuden osoitus – se oli kuin ranskalainen suudelma keskellä lavaa kääriytyneenä sanoihin, asenteeseen ja siihen vähän syntiseen sähköön, joka on Erikan tavaramerkki.

Kakkoseksi tuli Luxemburgin laulaja Laura Thorn, jonka ”La poupée monte le son” flirttaili retrocharminsa kanssa, mutta jäi lopulta Erikan varjoon – kuin kiltti koulutyttö epäonnisessa ranskankielisessä musikaalikohtauksessa. Itävallan JJ ja hänen kappaleensa ”Wasted Love” jäivät kolmanneksi, mutta se kuulosti silti enemmän karaokelta kuin konfettitykiltä.

Esityksen kruunu: Viimeinen sävel, joka jättää kaiken varjoonsa

Entä sitten itse show? Erikan esitys on sijoitettu viimeiseksi semifinaalissa – eikä sattumalta. Se on kuin klassinen käännekohta: dramaturgisesti täydellinen, viimeinen sävel, joka saa koko illan tuntumaan siltä kuin kaikki muu olisi ollut pelkästään lämmittelyä. Kun Erika astelee lavalle, se ei ole enää viisu – se on Vyöryvä Hetki.

”Ich Komme”: enemmän kuin kappale

”Ich Komme” – joka suoraan saksaksi tarkoittaa ”minä tulen” – ei ole pelkkä kappale. Se on sekä lupaus että uhka:

  • Vähän burleskia
  • Ripaus dekadenssia
  • Sopivasti eurooppalaista mystiikkaa

Se kuulostaa siltä kuin Marlene Dietrich, Liza Minnelli ja Madonna olisivat pitäneet salamyhkäisen kokouksen Berliiniläisessä klubissa, ja tuloksena olisi syntynyt tämä kappale. Se on provokatiivinen, popin ja taiteen välimaastossa pulppuava tapaus, joka ei kumartele kenellekään.

Tarina edellä – ja asenne, joka ei anteeksi pyydä

Miksei siis lehdistö rakastuisi? Erika ei tuo viisulavalle pelkästään laulua ja koreografiaa – hän tuo tarinan, asenteen, joka huutaa:

“En kysy anteeksi – minä tulen, piste.”

Se on juuri sitä, mitä Euroviisut usein tarvitsevat:

  1. Rohkeutta
  2. Hulluutta
  3. Vähän liikaa glitteriä oikeassa kohdassa

Viisujen taustalla: musiikki kohtaa politiikan

Toki, kisojen taustalla myrskyää myös vakavampia virtauksia. Politiikka seuraa musiikkia kuin varjo, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Israelin edustaja Yuval Raphael jäi finaalitoiveiden ulkopuolelle – asia, joka ei ole puhtaasti musiikillinen kysymys.

Moni artisti, kuten viime vuoden voittaja Sveitsin Nemo, on vaatinut Israelin sulkemista kisasta johtuen tilanteista Ukrainassa, Gazassa ja muualla. Tänä vuonna viisulava ei ole pelkkä juhla – se on areena, jossa paukkuvat paitsi pyrot myös arvot.

Torstain tähti: Erika, joka saapuu ottamaan valokeilan

Mutta palataan siihen, missä sydämemme tänään lepää. Erika. Torstai-iltana klo 22, kaikki katseet ovat suomalaisessa tähdessä, joka ei kavahda huomiota vaan ahmii sitä. Vikman ei ole tulossa pyytämään hyväksyntää – hän on tulossa ottamaan sen.

Jos tämä olisi Hollywood, Erika istuisi jo Beverly Hillsin terassilla samppanjalasin kanssa ja miettisi seuraavan levyn teemaa – ehkä “Ich Komme 2.0”. Mutta koska tämä on Euroviisu, ja koska me olemme Helsingissä, me istumme hieman jännittyneinä ruutujemme ääressä, ehkä vähän ylpeinä ja ehdottomasti glitterposkipunat valmiina.

Onko tämä hänen iltansa? Voi olla. Me olemme ainakin valmiita – ja ilmeisesti myös koko Euroopan toimittajakunta.

Nähdään lavalla, Erika. Tiedämme, että sinä tulet. Ja juuri siksi me olemme täällä.

Teksti: Iiris Aalto
Viihdetoimittaja, jonka kahvimuki on yhtä dramaattinen kuin Erika Vikman lavalla.