Hannu Karpon legendaarinen karvalakki katosi – oravien uskomaton teko paljastui

Hannu Karpon ikoninen karvalakki ei ollut pelkkä päähine – se oli symboli, brändi ja käsinkosketeltava journalistinen sotamerkki. Tämä muhkea susiturkkinen lakki tuli tutuksi suomalaisille vuosikymmenten ajan ja oli lähes yhtä tunnettu kuin itse Karpo. Mutta mitä tälle legendaariselle asusteelle lopulta tapahtui? Totuus on sekä ironinen että hieman huvittava.

ORAVIEN ARMOTTOMAT JÄLJET

Kun Karpo jäi osa-aikaeläkkeelle, hänen lakkinsa päätyi vintille – kuten moni muukin vaatekappale, jonka päivittäinen käyttö on päättynyt. Mutta vintti, joka ihmisille on vain säilytystila, on eläimille mahdollinen uusi koti. Eräänä päivänä Karpo huomasi, että hänen ikoninen lakkinsa oli saanut uudet asukkaat: oravat.

”Kun näin sen seuraavan kerran, oravat olivat tehneet siihen pesän!” Karpo kertoi **Me Naisten** haastattelussa vuonna 2020. Ajatus siitä, että journalistisen oikeuden symboli päätyi pähkinöitä jemmaavien jyrsijöiden kodiksi, on vähintäänkin ironinen. Mutta tarina ei päättynyt tähän.

Kun pesä oli valmis, oravat alkoivat katsella ympärilleen nälkäisinä – ja heidän ratkaisunsa oli tyly. Karpon legendaarinen lakki päätyi *syödyksi*.

LAKKI, OSA KAKSI

Vaikka alkuperäinen lakki kohtasi kohtalonsa luonnon kiertokulun myötä, Karpo ei jäänyt täysin ilman tunnusmerkkiään. Hänen työparinsa Kari Sorsa päätti paikata tilanteen ja antoi Karpolle lahjaksi oman susiturkkisen karvalakkinsa tämän 75-vuotispäivänä.

Uusi lakki sai arvokkaan sijoituspaikan Vihtijärven kuistilla – muistutuksena siitä, että mikään elämässä ei ole pysyvää. Paitsi intohimo totuuden selvittämiseen.

KARPO JA PERINTÖ, JOKA JÄI

Kun Karpo menehtyi maaliskuussa 2024, monet kysyivät, mikä jää jäljelle hänen perinnöstään. Hänen ohjelmansa? Ehdottomasti. Hänen vaikutuksensa sananvapauteen ja tutkivaan journalismiin? Varmasti. Mutta ehkä tämä ikonisen lakkinsa tarina kertoo asiasta vielä yksinkertaisemmin.

Isot journalistiset saappaat ovat vaikea täyttää. Mutta samalla – niin on myös yksi ikoninen karvalakki.

Ja kuka tietää – ehkä jossain Suomen metsissä juoksentelee oravan jälkeläinen, jonka pesässä on ripaus historiallista susiturkkia.