Isac Elliotin matka kohti selvyyttä – miten päätös raittiudesta muutti elämän ja musiikin
Jossakin klubi-iltojen jälkikaiuissa, siellä missä valot ovat sammuneet ja musiikki lakannut – siellä tapahtui muutos. Ei mikään suuri julistuksellinen hetki tai draaman täyttämä romahdus, vaan rauhallinen, hiljainen oivallus. Siellä, kaiken glitterin ja glamourin takana, Isac Elliot päätti tehdä jotain, mitä harva odotti häneltä: hän päätti lopettaa alkoholin.
Eikä siksi, että kaikki olisi jo mennyt pieleen. Vaan juuri siksi, että se oli vielä mahdollista estää. Lasissa oli jo särö, mutta se ei ollut vielä hajonnut.
Isac teki siirron, joka vaati enemmän kuin tähtisateessa seisominen – hän teki aikuisen päätöksen ja alkoi sukeltaa itseensä. Tässä ei ole kyse juhlavasta comebackista tai lavoilta raikuvasta sankaritarinasta. Tämä on jotain paljon yksinkertaisempaa, ja siksi niin puhuttelevampaa: ihminen, joka pysähtyi katsomaan, minne oli menossa.
Hiljainen muutos tähtielämän kulisseissa
Monesti olemme nähneet saman tarinan versioita: nuori tähti loistaa kirkkaana, kompastelee, ja katsoo sitten elämäänsä sortuneen menestyksen raunioilta. Britney, Miley, Bieber – kukin tahollaan he ovat käyneet läpi myrskyn. Mutta Isacin tarina ei ole kohua, skandaaleja tai paparazzien riemua. Se tapahtuu paljon hiljempaa – ja siksi tuntuu todellisemmalta.
”Se ei ollut vielä kaaosta”, Isac sanoo. ”Mutta kyllä mä näin, että olin menossa väärään suuntaan. Mopo ei vielä karannut käsistä, mutta se kyllä hörähti siihen malliin, että ymmärsin painaa jarrua.”
Hän ei halunnut odottaa hetkeä, jolloin maailma ravistaisi hänet hereille. Hän ravisti itsensä. Ja siinä kohtaa, missä moni etsii uutta julkisuusstrategiaa tai trendikästä elämäntyyliä, Isac etsi jotain paljon henkilökohtaisempaa – rauhaa.
Selvyyden etsimistä, ei näyttäytymistä
Korkin kiinni laittaminen ei ollut osa brändin freesausta tai somekampanjaa vaan jotain intiimimpää. Pakko tulla näkyviin, sillä se vanha sumu, jota alkoholi melkein huomaamatta voi tihentää, oli alkanut peittää tärkeimmät asiat:
- ystävät
- uni
- aamupalat seerumin sijasta
- koira nimeltä Lova, joka ei piittaa listasijoituksista vaan siitä, että Isac on läsnä
Istumme levy-yhtiön minimalistisessa huoneessa, jossa mustavalkoinen sisustus antaa vaikutelman, että elämä on hallinnassa. Ja kyllä – Isackin näyttää siltä. Tyylikäs, rauhallinen. Mutta kuoritaanpa kerros pois, ja sen alta löytyy nuori mies, joka on ottanut aikaa sukeltaa syvälle siihen, mitä oikeasti kaipasi ja pelkäsi.
Uusi ääni, uusi kieli
Ja nyt, kun hän katsoo itseään selvemmin, musiikki on saanut uuden sävyn.
Uusi albumi Vanhasta uuteen on jotakin enemmän kuin kokoelma kappaleita – se on tunnelukkojen aukaisemista, vanhan minän hyvästelemistä ja uuden rakentamista. Se on myös ensimmäinen levy, jonka Isac teki suomeksi.
Kielenvaihto ei ollut markkinointikikka, vaan henkilökohtainen askel. Ja samalla rohkea. Mistä sitä tietää, mitä alkaa purkautua, kun ei enää piilottele luovuuden säröjä prosenttien taakse?
”Mä mietin, että mitä jos oon tylsä ilman alkoholia?” hän sanoo ja naurahtaa, ei ihan hermottomasti.
Vastaus tuli ajassa. Luovuus ei ollut kadonnut, päinvastoin. Se vain piilotteli selkeyden takana, odottaen että joku uskaltaa katsoa sitä päin – ilman filttereitä ja valojen hämyä.
Ihminen spektaakkelin keskellä
Isac ei ehkä ole enää se sama teinitähti, jonka 20min-hitti tahkosi striimien listoja. Mutta tämä uusi versio hänestä on:
- moniuloitteinen
- herkkä
- ja ehkä juuri siksi paljon kiinnostavampi
Hän edustaa sellaista uudistumista, jossa ei ole enää tarkoitus revitellä vaan kohdata – niin musiikissa kuin elämässä.
Hänen tuleva jäähallikeikkansa ei ehkä tarjoa sitä, mihin olemme tottuneet: lavan täyttävää spektaakkelia, glitterkonfettia ja liekkejä. Mutta se voi silti olla suurempi kuin mikään aiempi show.
Ehkä sen lavan keskellä ei seisokaan enää vain esiintyjä, vaan ihminen – jaetun kokemuksen, haavoittuvuuden ja rohkeuden symboli.
Ja tiedätkö mitä? Se on isompi show kuin yhtäkään eurosta rakennettu areena tanssiessa.
– Aurora Vihervaara, Viihdetoimittaja