Jasper Pääkkösen ravintolahaave törmäsi byrokratiaan Helsingissä – näin unelma jäi jäihin
Kaikki näytti täydelliseltä.
Näyttelijä Jasper Pääkkönen, joka oli jo valloittanut Hollywoodin, palasi kotiin mielessään uusi unelma: rakentaa Helsingin Tervasaareen ainutlaatuinen merellinen ravintola. Sellainen, jossa lautaset kumartaisivat luonnolle ja salissa tuoksuisi meri. Mutta kuten hyvissä tarinoissa usein käy, myös tällä kertaa edessä oli yllättävä käänne — eikä pahiksen rooliin tarvittu käsikirjoittajaa.
Unelma törmäsi nimittäin esteeseen, joka on suomalaisempi kuin saunavihdan tuoksu: byrokratiaan.
Työmaa jäi odottamaan
Kun rakennustyöt Tervasaaressa alkoivat, kaikki näytti lupaavalta. Pian kuitenkin kaivinkoneet löysivät maaperästä pilaantunutta materiaalia, jonka siivoaminen kuului kaupungille. Siivousta ei kuitenkaan kuulunut — ei viikossa, ei kahdessa, eikä vielä kuukaudenkaan päästä. Työmaa jäi odottamaan, paikallaan kuin jäinen kupla junaradan varressa.
”Meitä pidettiin kirjaimellisesti löysässä hirressä,” Pääkkönen avautui Ilta-Sanomille.
Paperisodan pyörteissä
Yrittäjätiimi ei jäänyt toimettomaksi. He ehdottivat jopa hoitavansa kaivutyöt itse ja lähettävänsä laskun kaupungille. Vastaus oli hämmentävä: ympäristörikossyytteellä uhkailua ja byrokraattista piiloutumista sääntöjen taakse.
Kaiken takana piili kasa säädöksiä ja ohjeita, joiden tarkoitus oli helpottaa prosesseja — mutta todellisuudessa:
- Konsultointiselvityksiä teetettiin
- Ilmoituksia laadittiin
- Välissä odotettiin viikkokausia
Projektipäällikkö Tuuli Aalto myönsi itsekin myöhemmin, ettei kaikki sujunut parhaalla mahdollisella tavalla.
Jokainen päivä maksoi
Sillä aikaa kun kaupungin rattaat narskuivat, Pääkkösen tiimi:
- Laski kuluja yhä uudelleen
- Mietti budjetointia uusiksi
- Koetti pitää hermonsa kasassa
Jokainen viivästynyt päivä merkitsi lisää kustannuksia ja kulutti yrittäjien uskoa projektin onnistumiseen.
Unelma elää yhä
Silti, tyypilliseen Jasper Pääkkösen tyyliin, hän ei jäänyt murehtimaan. ”Olen todella innoissani ja odotan paikan aukeamista,” hän vakuuttaa edelleen, vaikka taustalla on kuukausikaupalla odotusta ja turhautumista.
Ja ehkä juuri siksi, kun ravintola joskus avautuu, se ei ole pelkkä ruokapaikka. Se on symboli sinnikkyydestä ja uskomattomasta tahdonvoimasta, joka jyrää vaikka läpi sateiden, mutalammikoiden ja mappitarhan.
Vaikka Tervasaaren ravintola ei ole vielä valmis, yksi asia on varma: kun ovet aukeavat, siellä juhlitaan enemmän kuin yhtä avajaisiltaa — siellä juhlitaan voittoa byrokratiasta ja yrittäjien periksiantamattomuudesta.
