Jenni Vartiainen palaa valoon – selviytymistarina, uusi albumi ja musiikin uudelleenlöytö
Jenni Vartiainen on suomalaiselle popmusiikille vähän kuin komeetta – ilmestyy kirkkaana, katoaa hetkeksi, palaa yllättäen ja aina hieman muuttuneena. Mutta tällä kertaa hänen paluunsa ei ole pelkkä musiikillinen comeback. Se on kertomus kadonneesta unelmasta, itsensä hukkaamisesta ja uuden elämän etsimisestä kaukana kotoa.
Seitsemän vuotta on kulunut siitä, kun Vartiainen viimeksi julkaisi albumin. Siinä ajassa koko ihminen voi muuttua – kirjaimellisesti, jos solututkijoita on uskominen. Ja jos joku tuntuu muuttuneen, niin Jenni itse. Hän ei enää ole se 2010-luvun supertähti, jonka hitit soivat taukoamatta joka toisella radiokanavalla. Nyt hän on kahden lapsen äiti, pandemian järisyttämä muusikko, joka on nähnyt New Yorkin valoisan unelman kääntyvän painajaiseksi.
Mutta miten hän päätyi tähän pisteeseen?
New York ja Vapauden Harha
Jokainen artisti on joskus unelmoinut siitä, että voisi vain kadota – mennä kauppaan tai kahvilaan ilman, että kukaan kääntyy katsomaan. Jenni Vartiaiselle tämä mahdollisuus tarjoutui, kun hän muutti miehensä työn perässä New Yorkiin. Suomen rakastetuimpiin poptähtiin kuulunut nainen sulautui yhtäkkiä massaan ja muuttui aivan tavalliseksi ihmiseksi Brooklynin vilinässä.
Ja aluksi se tuntui ihanalta, vapauttavalta. Mutta juuri silloin, kun hän oli tottumassa uuteen elämäänsä, maailma pysähtyi. Pandemia sulki kaupungin, ihmisiä eristettiin koteihinsa, ja ikkunasta näkyi uuden elämän ja kuoleman raadollinen rinnakkaiselo. Vartiainen, jonka koti oli pilvenpiirtäjän 52. kerroksessa, kuuli ambulanssien jatkuvan ujelluksen ja näki sairaalan pihan, jonne vietiin muoviin käärittyjä ruumiita konteittain.
Samalla kun hän synnytti lapsensa ja koki elämän suurimpia hetkiä, hän katseli kaupungissa riehuvaa kaaosta – poliittisia levottomuuksia, pelkoa, eristäytymistä. Ja kaiken tämän keskellä heräsi kysymys: haluanko enää koskaan palata musiikin pariin?
Kun Laulu Vaihtui Hiljaisuuteen
Se on vaikea myöntää, mutta Vartiainen oli valmis lopettamaan. Hän ei enää tuntenut vetoa musiikkiin. Ei tehnyt mieli kuunnella uusia hittejä, analysoida trendejä tai miettiä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä artistina.
Hän oli matkalla samaan lopputulokseen kuin moni muu suomalainen supertähti.
- Cheek teki sen.
- Chisu teki sen.
- Antti Tuisku ilmoitti tekevänsä sen.
Jokaisella artistilla tulee hetki, jolloin showbisneksen koneisto imee energian niin tyhjiin, että ainoa vaihtoehto on astua syrjään.
Ja kenties Jenni Vartiainen olisi seurannut heidän jalanjälkiään – ellei Suomi olisi alkanut kutsua häntä takaisin.
Paluu Musiikkiin
Se ei tapahtunut suurieleisesti, fanfaarien saattelemana. Se oli ennemminkin hiljainen hetki, tuiki tavallinen iltapäivä, kun Vartiainen otti kynän ja alkoi kirjoittaa. Tekstit olivat tummia, ajatuksia raskaampia kuin ennen. Mutta niiden mukana syntyi uuden albumin ensimmäinen kappale – Lanka.
Ja siinä, kaiken epävarmuuden keskellä, hän oivalsi jotain. Musiikki ei ollutkaan mennyt minnekään. Se oli vain odottanut hetkeä, jolloin hän olisi valmis palaamaan.
Erilainen Jenni Vartiainen
Tämä ei ole se sama Vartiainen, jonka jokainen kappale muuttui hitiksi vielä 2010-luvun alussa. Eikä sen tarvitsekaan olla. Hän itse myöntää, ettei hänen musiikkinsa enää soi joka pubissa tai ostoskeskuksessa – mutta juuri siksi hän onkin nyt kiinnostavampi kuin koskaan.
Uusi albumi, Origo, kertoo tarinaa artistista, joka on palannut. Ei siksi, että olisi ollut pakko tai että jokin itsensä toistava popkaava olisi vaatinut sitä. Vaan siksi, että hän löysi taas jotain sanottavaa. Studiovaraukset on jo tehty, uusia kappaleita syntyy – ja ennen kaikkea, artistiminä ei enää tunnu taakalta, vaan vapaudelta.
Mutta yksi asia on varmaa: Jenni Vartiainen ei enää ota mitään itsestäänselvyytenä. Hän on nähnyt, kuinka elämä voi hetkessä pysähtyä, ja kuinka kaikki voi kadota yhdellä silmänräpäyksellä.
Tämä paluu ei ole vain taiteellinen askel – se on selviytymistarina.
Ja kuka tietää? Ehkä jo ensi vuonna Suomen areenat täyttyvät jälleen hänen äänestään. Tai ehkä hän katoaa uudestaan, omasta vapaasta tahdostaan. Jenni Vartiaisen tarina on kuin itse popmusiikki: välillä pois, välillä läsnä – mutta aina odotuksen arvoinen.
