Jenni Vartiainen selätti vaikeudet – Kolme kuukautta vuoteessa ja voitokas paluu lavalle
Jenni Vartiainen ei ole tyyppi, joka antaa elämän kolhujen pysäyttää hänet. Mutta viime kesänä kohtalo päätti pistää hänet todelliseen testiin – ja se ei ollut mikään kevyt koettelemus.
Kun Vartiainen istahti Aki Linnanahde Talk Show’n vieraaksi, hän puhui suoraan ja peittelemättä tilanteesta, jota moni artisti pelkäisi eniten: keho sanoi sopimuksen irti. Vakava niskavamma pakotti hänet kolmeksi kuukaudeksi vuodepotilaaksi.
– Loukkasin niskan tai selkärangan niskan alueelta ja jouduin olemaan kolme kuukautta sängyssä, Vartiainen kertoi.
On vaikea kuvitella sähköistä esiintyjää, jonka lavaenergia tunnetaan koko Suomessa, yhtäkkiä makaamassa paikallaan neljän seinän sisällä – päivä, viikko, kuukausi toisensa jälkeen. Mutta juuri niin kävi. Keikat peruttiin, arki pysähtyi, ja mielessä pyöri kysymys, jota hän ei ollut koskaan todella joutunut miettimään: pääsenkö enää koskaan takaisin lavalle?
Taistelu kehon kanssa ei ollut uusi juttu
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Vartiainen joutui kohtaamaan sen karun totuuden, että keho voi viedä unelmasi mennessään.
Ennen kuin hänestä tuli Suomen pop-taivaan kirkkaimpia tähtiä, hän oli lupaava taitoluistelija. Junioritasolla SM-kisoissa kilpaillut Vartiainen näki jo edessään tulevaisuuden, jossa hän viilettäisi jäällä ammatikseen – kunnes selkävamma katkaisi sen haaveen.
– Se oli kova paikka, hän myöntää. – Jouduin jo silloin tekemään surutyön sen suhteen, että en koskaan edustaisi Suomea kansainvälisissä kisoissa tai ryhtyisi ammattiluistelijaksi. Mun kroppa ei vaan kestänyt sitä.
Se oli ensimmäinen kerta, kun Jenni joutui luopumaan osasta itseään. Mutta kuten usein käy, yhdestä menetyksestä voi syntyä jotain uutta. Musiikki tuli tilalle – ensin poikkihuilun ja pianon kautta, ja lopulta laulaminen vei hänet mukanaan.
Ilman tuota selkävammaa meillä ei ehkä olisi ”Missä muruseni on” -hittiä.
Kolme kuukautta pysähdyksissä – ja ensimmäinen askel takaisin estradille
Ja nyt, vuosia myöhemmin, hänen kehonsa pakotti hänet jälleen pysähtymään. Kolme kuukautta sängyssä. Kolme kuukautta epävarmuutta. Kolme kuukautta kysymysmerkkejä.
Mutta lopulta hän teki sen, minkä oli tehnyt ennenkin – nousi uudestaan. Marraskuussa hän palasi lavalle, aloittaen 15 keikan konserttisalikiertueen, vaikka oli yhä osittain toipilas.
– Onhan se ponnistus, mutta onneksi on apua. Käyn fysioterapiassa, noudatan kuntoutusohjelmaa ja saan jatkuvaa hoitoa, Vartiainen kertoo.
Paranemisessa ei ole takeita. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, palaako hän täysin ennalleen. Mutta ehkä se ei olekaan olennaista. Tärkeintä on se, että hän ei jäänyt sängyn pohjalle suremaan – vaan nousi ja jatkoi eteenpäin.
Se on jotain, mitä hän kysyi itseltään jo 16-vuotiaana, kun piti hyvästellä luistelijan unelmansa: ”Miten tästä eteenpäin?”
Ja vastaus on edelleen sama. Hän jatkaa.
