Jone Nikula jättää Radio Rockin ja siirtyy uusiin haasteisiin – legendaarinen ääni jatkaa podcastin parissa

Kuvittele aamu ilman sitä pientä ärsyttävää ja silti korvaamatonta ääntä, joka on ollut osa suomalaisten herätyksiä jo 18 vuoden ajan. Ääni, joka ei tyytynyt pelkkään radiopuheeseen – se ärsytti, viihdytti ja ennen kaikkea puhui suoraan. Se ääni kuului Jone Nikulalle. Nyt tuo ääni on hetkeksi hiljentynyt Radio Rockin aalloilta.

Jone – mies, jonka täyspäiväinen radioura tuntui yhtä luonnolliselta kuin Lemmy Kilmisterin villi elämäntapa. Hän on ollut kuin antennien kautta välittyvä vastalause yhä silotellummalle mediatyylille. Siinä missä some pursuaa kiillotettua sisältöä, Nikula jyräsi läpi persoonallaan ja asenteellaan. Hän ei hakenut hyväksyntää – hän loi oman äänensävyltään karhean ja kitkerän, mutta juuri siksi niin kiehtovan paikan radiomaailmaan.

Tämä ääni on nyt hiljentynyt Radio Rockilla. Tarkkaa syytä ei kerrottu, eikä ehkä tarvittukaan. Radioaaltoja pitkästi hallinnut ääni jäi eläkkeelle ilman trumpetointia – Instagram-julkaisu toimi jäähyväisten korvikkeena: ”Kiitos vuosista.” Ytimekäs, konekiväärimäinen hyvästijättö, joka jätti paljon ilmoille ja vähän sanottavaa.

Nikulan tyyliin ei koskaan kuulunut sentimentaalisuus. Hän ei tehnyt tilivideoita, ei ohjelmanpituista kyynelkaarta. Hän hiljeni ilman suurempaa esitystä, mutta silti – juuri siksi – hiljaisuus tuntui painavalta. Se kertoi jotain siitä, kuinka tärkeä osa mikrofonia ja yleisöä hänelle oli. Ei pelkkä työ, vaan äänekäs olemassaolon tapa.

Kuitenkin tämä ei ole loppu. Nikula ei katoa. Hän vain vaihtaa välinettä. Uusi seikkailu odottaa podcast-maailmassa. Kyllä – alue, jolle moni on jo siirtynyt, mutta Jone tekee sen tavalla, joka lupaa enemmän kuin pelkän ääniraidan. Hänen maailmansa ei koostu jaksojen määrästä, vaan sisällön painosta. Podcast ei ole Nikulalle vain ohjelma – se on uusi tapa puhua, ehkä vaikuttaakin.

Miksi juuri nyt?

Miksi jättää taakseen mikrofoni, joka tuntui yhtä luonnolliselta kuin oma käsi? Ehkä siksi, että Nikula on aina ollut askelen edellä. Ehkä hän huomasi, että nykymediassa ei enää soi samat taajuudet kuin hänen sisällään. Kuten hän on monesti todennut: lähteminen oikealla hetkellä on viimeinen rehellinen teko. Lähteä, ennen kuin ääni vaimenee tai tunnelma lässähtää.

Hiljaiset hyvästit

Greta Garbo teki saman valkokankaalla – lähti ilman selityksiä. Ei viimeistä roolia, ei pitkää jäähyväisnäytöstä. Ja jotain samaa on tässäkin. Jone ei tarvinnut lopetusjaksoa Radio Rockilla. Hän teki jo lukemattomia. Tämä ei ollut draama – tämä oli kunnioitettava poistuminen ilman säälipisteitä.

Me, jotka olemme kuunnelleet ja oppineet tuntemaan hänen särmikkään lähestymistapansa elämään, musiikkiin ja yhteiskuntaan, joudumme nyt etsimään uuden taajuuden. Se on hetki, jolloin moni huomaa: jotakin pysyvää on tullut päätökseen. Samalla syntyy uusi alku – yhtä suorasukainen ja rehellinen kuin mies mikrofonin takana on aina ollut.

Jone Nikula ei ole hiljentynyt. Hän on vain siirtynyt sivuun hetkeksi – vaihtaakseen vaihteen, ei suunnan. Ja kyllä, me kuuntelemme yhä. Ehkä emme enää kello seitsemältä Radio Rockilla, mutta podcastin maailmassa – siellä Nikulan ääni jatkuu.

Yhteenvetona

• Jone Nikula jätti Radio Rockin 18 vuoden jälkeen
• Syytä ei ilmoitettu, mutta jäähyväiset olivat tyylille uskolliset
• Hän siirtyy podcast-maailmaan uusien sisältöjen pariin
• Lähtö ei ollut lopullinen – se oli jälleen uusi alku

Pysy linjoilla. Ääni jatkuu – vain eri taajuudelta.