Jone Nikula jätti hyvästit Radio Rockille – hiljainen lähtö joka puhuttelee
Jone Nikulan hiljainen poistuminen Radio Rockin studiosta ei ollut tavallinen jäähyväinen. Ei suuria seremonioita, ei liikutusta tihkuvia viimeisiä sanoja. Hän vain sulki oven ja sanoi, että nyt riittää. Tämä ele, hiljainen mutta päättäväinen, kertoo enemmän kuin sata selitystä.
Elämää ilman äänekkäitä hyvästejä
Jone Nikula ei koskaan ollut mies teatraalisten eleiden takana. Hänen jäähyväisensä Radio Rockissa olivat kuin hänen uransa – rehelliset ja särmikkäät. Ei lehdistötiedotetta, ei lattialle heitettyjä kuulokkeita. Hän yksinkertaisesti päätti, että on aika siirtyä eteenpäin.
Mutta vaikka julkilausuttu syy hänen lähdölleen oli yksinkertainen, jää paljon sanoitta. Yleisö ei saa rankkaa tilitystä tai syyttelevää sormea. Silti rivien välistä voidaan lukea paljon.
Muutoksen äärellä
Radio Rock on vuosien varrella muuttunut, eikä Nikula ole tunnettu siitä, että hän mukautuisi trendeihin tai brändiuudistuksiin. Hän on pysynyt uskollisena omalle tyylilleen: särmä, tinkimätön, viiltävän älykäs.
- Ei turhaa silottelua
- Ei yleisön kosiskelua
- Ei esiintymistä egon vuoksi
Nikula itse totesi: “Radiota tehdään yleisölle – ei juontajan egon pullisteluun.” Tämän voi tulkita sekä itseironiaksi että piikiksi muuttuvaa mediailmastoa kohtaan.
Pysyvä ääni muuttuvassa mediassa
Jone Nikulan ääni ei ole hiljentymässä. Hän jatkaa podcastin “Et sä noin voi sanoo” tekemistä yhdessä Jussi Ridanpään kanssa, ja työn alla on myös mystinen tietokirja. Tarkempia tietoja ei ole, mutta se luo juuri sen verran uteliaisuutta kuin Nikula osaa taidokkaasti herättää.
- Podcast jatkuu entiseen malliin
- Kirjaprojekti on käynnissä – aiheet pysyvät salassa
Jone ei katoa – hän vain muuttaa muotoaan. Hänen eloisa ääni ja terävä näkökulma kulkevat nyt eri kanavien kautta.
Legendan askel syrjään
Greta Garbon tavoin Nikula vetäytyy ilman suurta numeroa. Tällaista liikkeellepanoa voi pitää legendan merkkinä. Hän ei jää roikkumaan vanhaan, vaan siirtyy eteenpäin, omilla ehdoillaan ja omaan tahtiinsa.
Jone Nikula on ollut paljon enemmän kuin radion ääni. Hän on ollut mies, joka yhdisti rautaisen musiikkituntemuksen terävään huumoriin ja harkittuun hiljaisuuteen silloin kun muiden teki mieli huutaa.
Lopun jälkeinen kaiku
Kun studion oven ääni vaimeni ja valot sammuivat, jäi jäljelle painava hiljaisuus. Ei tyhjyyttä, vaan sellainen hiljaisuus, jonka keskellä sanat yhä muodostuvat. Ehkä tämä ei ollut hyvästi – vaan näkemiin.
