Kimmo Vehviläisen tuplaparkkisakot Helsingissä herättivät myrskyn somessa ja sielussa
Jos elämä olisi elokuva, tämä tarina kuuluisi tragikomedian genreen. Kuvittele itsesi kiireiseen päivään Helsingissä: tutun äänen, Kimmo Vehviläisen, seuraan, ja hetkessä auton tuulilasissa on kaksi pysäköintivirhemaksua – molemmat varttitunnin sisään. Tällainen sattumus olisi ennen ollut pelkkä huono päivä, mutta nyt se on urbaani tarina, joka kerää nyökkäyksiä ja hymähdyksiä kautta maan.
Instagram-päivitys, joka osui hermoon
Kimmo jakoi tapahtuman seuraajilleen Instagramissa tavalla, joka oli kaikkea muuta kuin laimea. Julkaisussa oli:
- huumoria ja sarkasmia
- pettymystä ja hämmennystä
- kaupungin ja kansalaisen välinen ristiriita
Tämä postaus ei ollut vain valitus kaksinkertaisesta sakkosummasta – se oli pienoisnäytelmä, jossa Helsinki näytteli viileän tehokasta vastapuolta.
Kaksi sakkoa, yksi tarina
Mutta millä tempulla voi saada kaksi sakkoa niin nopeasti?
- Ensimmäinen sakkolappu napsahti kiinni autoon palaverin aikana, joka – kuten palaverit usein – venähti suunnitellusta aikataulusta.
- Toinen tuli, kun Kimmo kantoi vappukoristeita puolisonsa liikkeeseen. Serpentiiniäkään ei säästelty, mutta Helsinki ei tunnetta tai juhlamieltä kumarra.
Jos pienemmillä paikkakunnilla saatettaisiin katsoa tilanteita sormien läpi, pääkaupunkimme toimii eri säännöillä. Se on kuin eleganssia tavoittelevan palkintogaalan juontaja: tyylikäs mutta tunteeton.
Rakastettava vihollinen: Helsinki
Kimmon kommentti ”Helsinki ei ole ihmistä varten” pysäytti monet. Se tiivisti sen tunteen, jonka moni kaupungissa asuva tai vieraileva kokee: asfaltti soi aina kaupungin tahtiin, ei ihmisen. Se on yksi monissa, karuhkoissa toteamuksissa, kuten:
- ”Helsinki on kuin burn out. Väärä aika, väärä paikka ja remontin takia suljettu.”
Moni tunnisti tunteen. Se pulppusi lopulta somejulkaisujen kommenteissa, joissa oltiin enemmän kuin valmiita jakamaan omia parkkisakko-epopeoita, jakamaan vinkkejä ja purkamaan yhteistä turhautumista.
Ensikohtaaminen uudessa rakkaudessa
Ironista kyllä, Kimmo on muuttamassa Helsinkiin ensimmäistä kertaa. Kaupunki, jossa hän näkee mahdollisuuden ja samalla uhkan, tuntuu olevan kuin rakastaja, joka varmasti joskus satuttaa. Silti matka jatkuu, vaikka keltaiset laput kilisevät taskussa. Sydän vie silloinkin eteenpäin, kun logiikka sanoisi muuta.
Pienestä paperista yhteinen kokemus
Lopulta kyse oli paljon enemmästä kuin kahdesta sakosta. Se oli hetki, jolloin Kimmon tarina muuttui monen arjen äänitorveksi. Tarina puhui nimettömille pysäköijille, vappuun valmistautuville ilontuojille ja heille, joiden jaettu kokemus on: tämä kaupunki ottaa enemmän kuin antaa – mutta joskus tuo ottaminen yhdistää meitä enemmän kuin arvaisikaan.
Joten muista: jos joskus tunnet olosi voitetuksi Helsingin kylmässä metsikössä, muistele Kimmolle annettuja lappuja. Se voi helpottaa. Tai ainakin viihdyttää.
