Kuningas Charlesin hiljainen taistelu syöpää vastaan – monarkian uusi aikakausi alkanut

Selina Kuusela, Viihde- ja ilmiötoimittaja

“Enemmän kuin juoru – se on kulttuurinen mikrokosmos.”

Jos kuninkaallisilla olisi teatterijuliste, sen ykkösnimi olisi tällä hetkellä Charles III – vanhemman polven monarkki, joka ei pääse toipumaan parrasvaloista edes sairaalasängyssä.

Vuosien odottamisen jälkeen, kun vihdoin valtikka astui hänen käteensä ja kruunu laskettiin pään päälle, olisi toivonut hetken hengähdystä. Mutta ei. Charlesin kuningasaika on käynnistynyt – ja ehkä myös rakentunut – pelkkien vastatuulien varaan.

Viimeisimmät uutiset Buckinghamin palatsista ovat ohikiitäviä, melkein kuiskattuja. Tiedote kuninkaan sairaalakäynnistä oli niin tiivis, että sen olisi voinut hukkua iltapäivälehtien sivumainoksiin. Mutta rivien välistä voi lukea enemmän kuin mitä sanotaan: Charles on jälleen käynyt sairaalassa syöpähoitoihin liittyvien tarkastusten vuoksi. ”Rutiinia vain”, vakuutetaan. Mutta kuninkaallinen rutiini ei ole koskaan ihan tavallista – ei varsinkaan nyt.

Muistetaan, että alkuvuodesta koko maailma sai tietää kuninkaan sairastavan syöpää. Se oli viileä helmikuun päivä, kun tiedote tipahti kansan eteen. Penkit narisivat brittiläisissä olohuoneissa, kun uutinen luettiin ääneen teekuppi kädessä. Pysäyttävä hetki. Ja kuin kohtalon sormella kirjoitettua, lähes samaan hengenvetoon paljastui, että myös prinsessa Catherine käy läpi omaa syöpäkauttaan.

Yhtäkkiä kuningashuoneen kivisestä julkisivusta paljastui säröjä. Ei enää pelkkiä muotikuvia ja seremonioita, vaan lihaa ja verta, kipua ja epävarmuutta. Kuin elävä versio kuninkaallisesta näytelmästä ilman glamouria tai etiketin selkänojaa.

Charlesin oli tarkoitus vierailla Birminghamin kuninkaallisessa baletissa – ja se on melkein sattuman koominen symboli. Baletti on eleganssia, täydellisyyttä, kontrollia. Mutta kuninkaan nykyhetki kertoo aivan toista. Se on kamppailua kontrollista, väsyneistä askelista lavalla, jolta ei halua poistua – ei vielä.

Samaan aikaan palatsin viestintä pitää kiinni hillitystä linjastaan. Charles ”on kotiutettu”. Hän lepää “residenssinsä rauhassa”. Kuulostaako enemmän toipumiselta vai hiljaiselta vetäytymiseltä?

Mitä seuraavaksi?

Moni saattaa miettiä: mitä tämä kaikki tarkoittaa monarkian tulevaisuudelle? Mitä tapahtuu, jos Charles ei enää jaksa pysytellä esiintymislavalla?

Vielä ei tiedetä. Kevät tuo toivon lisäksi myös lisää kysymyksiä. Vilahdus tulevaisuudesta välähtää ehkä prinsessa Catherinen ja prinssi Williamin kasvoilta, kun he ottavat yhä enemmän näkyviä rooleja. Ehkä tämä on siirtymä – ei virallisesti, mutta ilmapiirissä.

Silti Charles jatkaa. Hän kiittää hoitajia, lääkäreitä, tukijoitaan – ja tekee sen tyynesti, kuten brittiläisyyteen kuuluu. Kiitos saattaa kuulostaa pieneltä, mutta siinä piilee kuninkaallinen voima: kyky seistä suorassa, vaikka jalat horjuvat.

Tämä ei ole kruunun loppu, mutta voi hyvinkin olla sen taitekohta. Toinen näytös on alkanut. Katsomo hiljentyy.

Pysytään mukana. Tässä tarinassa ei ole vielä loppua näkyvissä.