Kuningatar Margareetan hiljainen paluu: Eläkkeellä mutta yhä valokeilassa

Kuvittele tämä: entinen hallitsija, itseoikeutettu kansan rakastama kuningatar, viettää hiljaisia hetkiään Fredensborgin linnassa, kaukana kruunun kiillosta – mutta ei koskaan kaukana valokeilasta. Tanskan entinen kuningatar Margareeta, nyt 84-vuotias, on jälleen osoittanut olevansa aivan omaa luokkaansa. Eläkkeelle siirtyminen? Kyllä. Mutta taustalle vetäytyminen? Ei todellakaan.

Viime viikolla Margareeta palasi sairaalasta kotiin, ja jo tuo yksinkertainen ele – silti niin arvokas – sai aikaan kollektiivisen huokaisun hovin ympärillä. Oli kuin kaikki henkäisivät: “Kyllä, hän voi hyvin.” Ja vaikka kyse oli lopulta flunssasta, ei tämä ollut mikään tavallinen “mummon nuha”. Ei, kun kyseessä on Margareeta, kyse on aina jostain suuremmasta.

Kuningatar, joka ei kadonnut kulisseihin

Margareeta ei ole sellainen hahmo, joka hiljalleen haipuu pois. Hän ei ole printtiversion alaviite tai postimerkki historiassa – hän on edelleen osa tätä päivää. Vaikka valtaistuin on nyt kuningas Frederikin ja kuningatar Maryn käsissä, Margareetan läsnäolo tuntuu ikään kuin hiljaisena voimakenttänä, joka ympäröi hovia ja muistuttaa: ennen oli Margareeta, ja hän ei ole vielä valmis sulkemaan verhoa.

Ja kohkaamatta, tyylilleen uskollisesti, Margareeta ilmoitti maailmalle tervehtyneensä. Ei haastatteluja, ei sairaalaportilta vilkuttelua – vain rauhallinen lehdistötiedote, jossa oli kaikki kuninkaallisen arvokkuuden ripaus. Voit melkein kuulla sanattoman viestin rivien välistä: “Minä olen täällä. Kaikki on kunnossa. Jatkakaa vain.”

Fredensborgin linnassa ovet aukesivat uudelleen hänen paluulleen, ja samalla tuntui kuin muutenkin hiljainen kevätpäivä olisi saanut nostalgisen sävyn. Se ei ollut pelkkä kotiinpaluu – se oli hienovarainen muistutus siitä, että tämä nainen, joka on ohjannut maataan pandemian, poliittisten mullistusten ja kuninkaallisten kohujen halki, ei ole kertonut vielä viimeistä sanaansa.

Eläkkeelle, muttei eläkkeisiin

Margareetan elämä on kuin klassinen näytelmä, joka ottaa yllättäviä käänteitä vielä viidennessä näytöksessä. Hän ei enää kanna kruunua, mutta kantaa yhä historiaa harteillaan. Ja kun miettii, miten hän luopui kruunustaan uuden vuoden puheessa – tyynenä, harkittuna, pelottomana – ymmärtää, ettei tämä ole henkilö, joka katoaa valokeilasta. Hän vain vaihtaa sen sävyä. Ehkä nyt Margareeta elää kaoottisen valtakunnan sijaan hiljaisessa imperiumissa: siellä, missä vaikutusvalta ei näy mutta tuntuu.

Ei ole sattumaa, että hänen elämäänsä verrataan usein Greta Garboon.

• Molemmilla oli kyky omistaa lava
• Ja vielä suurempi kyky poistua siltä tyylikkäämmin kuin kukaan muu
• Mutta ero on siinä, että vaikka Garbo vetäytyi kokonaan, Margareeta valitsi vain uuden paikan istua

Vähän taaemmas, mutta yhä näyttämöllä.

Äidin varjo, kruunun yllä

Kuningas Frederik kävi sairaalassa huhtikuussa tarkistamassa äitinsä voinnin, kuten kuka tahansa hyvä poika tekisi. Mutta jos olet joskus ollut jonkun äidin poika, tiedät jo: vaikka aikuiset lapset ottavat uuden roolin, äidin silmä ei katoa. Se ei tarkoita kontrollia – mutta ehkä pientä nyökkäystä siitä, että kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Että perintö on turvassa.

Ja juuri siksi, vaikka Frederikin ja Maryn aika tanssii nyt keskiössä, Margareetan vaikutus tuntuu yhä – sivulauseissa, katseen kulmasta, nykyhetken valinnoissa. Hän on se näkymätön neuvonantaja, jolle ei tule enää kutsuja virallisiin istuntoihin, mutta jonka hiljainen läsnäolo kertoo kaikille: ”Näin me olemme aina tehneet. Näin meidän sopii jatkaa.”

Vieläkö me kuulemme kuningattaresta?

Varmasti, mutta toisin. Margareeta ei ole koskaan ollut sellainen, joka kaipaa fanfaaria. Hänen syntymäpäivänsä kului hiljaisesti, ilman suurta seremoniaa – mutta juuri se teki siitä merkityksellisen. Hän ei kaipaa loistoa. Hän on loisto. Ja juuri siksi hän tietää, milloin astua syrjään – ja milloin piilosta katsoa, että kaikki sujuu kuten pitää.

Jos olisit nyt Fredensborgin linnan pihalla ja tuuli puhkuisi hiljaa lehtipuiden oksilla, voisit melkein kuulla, miten ne kertovat: Margareeta on taas kotona. Kaikki on niin kuin kuuluu.

Tervetuloa takaisin, Teidän Majesteettinne. Me emme odota draamaa – mutta te olette kuningatar. Siksi tiedämme, että sitä tulee kuitenkin.