Madeline Brewer loistaa Netflixin You sarjan päätöskaudella ja tuo tarinaan uudenlaista syvyyttä

Ajatellaanpa hetki. Sarjamurhaaja isäntätehtävissä, epäilyttävä romanssi ja naamioiden taakse kätkeytyviä salaisuuksia – kyllä, Netflixin You on palannut vielä kerran viimeiselle kaudelleen. Ja vaikka moni ajatteli, että nyt mennään jäähyväisfiiliksellä, lopullinen kierros oli kaikkea muuta. Lämmin teekuppi? Ei. Enemmänkin kuin kuuma kahvi syliin – ensin polttaa, sitten herättää. Liikaa kertaheitolla, ehkä, mutta siltikin sitä juo.

Joe Goldbergin tuttu varjo

Tässä lopetuksessa maisemaa hallitsee tuttu mies: Joe Goldberg – meidän jokaisen twisted guilty pleasure. Penn Badgleyn hyytävän rauhallinen karisma pitää otteessaan, vaikka hahmo on jo ylittänyt useammankin moraalisen rajan. Isäksi, aviomieheksi ja edelleen sarjamurhaajaksi muuntautunut Joe saa yhä meidät tuijottamaan ruutua silmät suurina – ehkä jopa pohtimaan hiljaa päässämme, että miksi ihmeessä.

Mutta nyt valokeilassa ei ole Joe. Se varastettiin nopeasti – ja täysin ansaitusti – Madeline Brewerilta.

Madeline Brewer, kameleontti nimeltä Bronte

Jos nimi Madeline Brewer saa sinun mielesi palaamaan Orange Is the New Blackin katu-uskottavaan Triciaan tai The Handmaid’s Talen haavoittuvaan mutta voimakkaaseen Janineen, valmistaudu yllätykseen. Koska tässä finaalikaudessa hän ei ole kumpikaan heistä. Hän on Bronte – ja Bronte on jotain aivan muuta.

Jos noir-elokuvat opetettivat meille jotakin, se on tämä: jos nainen katsoo sinua silmiin ilmaa henkäisemättä, älä käännä katsettasi ensimmäisenä pois. Bronte tuo mukanaan viileän salaperäisyyden ja säväyksen intensiivisyyttä, joka tuntuu melkein vaaralliselta. Hän ei ole mikään sarjan puolivillainen lisä. Hän on se hahmo, joka pysäyttää hetken. Ja juuri niin kävi – fanit pysähtyivät, kelasivat kohtauksia takaisin ja googlasivat henkeä haukkoen:

• “Odota… kuka TUO on?”
• ”En tunnistanut häntä ollenkaan.”
• ”Jouduin tarkistamaan näyttelijän IMDB:stä!”
• ”Miten maskeeraus voi tehdä näin ison muutoksen?”

Brewer, ilmiömäisellä muuntautumiskyvyllään, ei vain näyttele rooleja – hän uppoutuu niihin niin syvälle, että saa katsojan unohtamaan, kuka siellä kulissien takana oikeastaan on. Hän solahtaa hahmoonsa kuin sumu – et huomaa sen saapuvan ennen kuin kaikki ympärilläsi on harsoa.

Ja juuri siinä on Bronten voima.

Youn kujanjuoksu: kriitikoilta ristiriitaisia ääniä

Sarjan viides kausi on ollut kuin villi matka vuoristoradassa – välillä käsinkosketeltavaa jännitystä, välillä vähän väljähtänyttä kahvia. The Guardian antoi kaudelle melko viileän vastaanoton, vain kaksi tähteä, ja kyseenalaisti koko sarjan perusasetelman: miksi ihmeessä me jälleen kerran katsomme, kuinka tämä mies teurastaa ja valehtelee – ja miksi osa meistä jopa toivoo, että hän selviää?

Elle taas ei arkaillut – se julisti sarjan loppuratkaisun ehkä tylsimmäksi tähän asti. Melko karu leima sarjalle, jonka on tarkoitus päättää yksi aikansa puhutuimmista napsautusdraamoista.

Mutta juuri kun katsoja alkaa haikailla uusia tuulia, ruutuun ilmestyy Bronte – kuin musta hevonen, joka tuo mukanaan uudenlaista syvyyttä sarjaan, jota on välillä moitittu liiasta toistosta.

Brewer ei pelkästään räväyttänyt ruutuun, vaan toi tarinaan jotain, mitä siltä ehkä ei enää edes osattu odottaa: reaalimaailman tumman peilikuvan.

Treffikulttuurin varjot – ja Bronten todellinen voima

Brewer kertoi Elle-lehdelle, että Bronten ja Joen suhde ei tuntunut vain fantasiadraamalta – se osui nerveen. “Miesten kanssa deittailu voi olla hyvin, hyvin pelottavaa,” Brewer sanoi. Ei dramaattisesti, vaan hiljaa, todesti. Ja ehkä juuri siksi hänen läsnäolonsa sarjassa tuntui niin aidolta.

Bronte ei ole pelkästään kirjoitettu naiseksi, joka joutuu tekemisiin vaarallisen miehen kanssa – hän on kaikujen summa. Hän edustaa sitä tunnetta, jonka moni nainen kantaa mukanaan kotiin pimeällä kadulla tai selatessaan uusia matcheja deittisovelluksessa. Sarja saattaa olla fiktiota, mutta sen ytimessä sykkii todellinen pelko – ja Bronte antaa sille kasvot.

Fiilis ei katoa – vaikka kausi päättyy

Youn viides kausi ei ole ehkä se, josta kirjoitetaan vuosikymmenen katsauksissa. Mutta joskus tärkeintä ei ole pauhaava loppukohtaus, vaan se hahmo, joka jää mieleesi vielä viikkoja sarjamaratonin jälkeen.

Madeline Brewerin Bronte ei ollut vain näyttävä lisäys viimeiselle kaudelle – hän toi mukanaan moraalisen peilin, jossa heijastui yhtä aikaa sekä Joen pimeä puoli että meidän oma katsojakokemus. Miten katsomme tätä tarinaa, miksi katsomme, ja mitä pelkäämme, kun illan hämärtyessä vetäydymme omiin koteihimme.

Bronte ei ehkä pelastanut Joea. Mutta ehkä, hetken, hän pelasti sarjan.

– Aino Korpela
Viihdetoimittaja, joka rakastaa draamaa, muttei koskaan samaistu murhaajaan.