Marko Paanasen suurremontti kariutui kiviseiniin – draamaa kattohuoneistossa
Jos olet koskaan katsonut Remppa vai muutto -ohjelmaa, tiedät mitä odottaa: kirkkaiden visioiden törmäys betonin kovaan todellisuuteen, silmien kostuminen keittiösaarekkeen äärellä ja intohimoinen taistelu neliöiden puolesta. Tällä viikolla kuitenkin sydämet hypähtävät rinnassa vähän eri tavalla – sillä kun sisustusvelho Marko Paananen kohtaa todellisuuden, edes väriteippi ei pelasta.
Unelma kattohuoneistosta
Kauden päätösjakso vie Markon kattohuoneistoon, valoa tulvivaan tilaan, jossa skandinaavinen estetiikka saa siivet. Mutta kuten usein käy, kaunis pinta kätkee kulmikkaan totuuden: asunnon pohjaratkaisu on pitkä ja kapea – kuin käytävä. Marko näkee painajaisen, mutta päättää tarttua haasteeseen täynnä mehukkaita visioita ja rohkeita ideoita.
Unelmien murskaaja astelee sisään
Projektijohtaja Juha Myllykangas saapuu paikalle tyynesti, mutta varmana. Yhdellä lauseella – ”Teoriassa onnistuu” – ilmapiiri muuttuu. Kaikki tietävät, että nyt toivon kynttilä sammui. Syyt ovat tuttuja:
- Kustannusten hallitsematon kasvu
- Vaativa lupabyrokratia
- Koko taloyhtiön osallistuminen välttämätöntä
Unelma jää toteutumatta – tai edes alkamatta. Paanasen visio jää oven taa, odottamaan toista mahdollisuutta.
Kiviseinien maa
Marko Paananen ei ole untuvikko. Hän tuntee työnsä ilot ja kivut. Silti Suomen betoniseinät jaksavat yllättää kokeneenkin suunnittelijan. Hormin siirtäminen? Se on kuin poikkeus luonnonlaeista.
Täällä hormit kuuluvat pyhiin lehmiin. Ne liikkuvat vain, jos mukana on:
- Ihme
- Lauma insinöörejä
Ohjelman todellinen syvyys
Juuri tässä piilee ohjelman suola. Remppa vai muutto ei myy satua, jossa kaikki onnistuu hetkessä. Se kertoo tarinoita, joissa:
- Betoniseinät pysyvät pystyssä
- Unelmat törmäävät todellisuuteen
- Komprossi on onnistumisen muoto
Vaikka Paananen ei tällä kertaa saanut taikojaan tehdyksi, jakso puhutteli muuten. Katsojat ymmärtävät, miksi koukuttuminen ruudun ääreen tapahtuu uudelleen ja uudelleen. Emme etsi pelkkiä onnistumisia. Me etsimme tarinoita, joissa luovuus kamppailee maailmaa vastaan.
Vaikka muutos ei tullut – tällä kertaa – Marko palasi maan pinnalle, ja me jäimme sohville. Vähän pettyneinä. Mutta sydän lämpimänä.
Sillä tämä oli hyvää draamaa. Ja vielä parempaa arkkitehtuuria.
Teksti: Viivi Lahnakoski
(Toimittaja – ja erikoistunut sisustuksen ja todellisuuden törmäyskohtiin)
