Mikko Harjun keikkalakana varastettiin – tunnearvoltaan korvaamaton esirippu katosi kellarimurrossa

Palmsunnuntai toi tänä vuonna Mikko Harjulle yllättävän ja epätavallisen käänteen. Siinä missä oven taakse olisi yleensä odotettu iloisia virpojia, saapuikin paikalle poliisi – ja syystä: Harjun kellarikomeroon oli murtauduttu.

Moni voisi kuvitella, että kellarikomeroon murtautumisesta aiheutuva vahinko rajoittuisi korkeintaan kadonneeseen polkupyörään tai räsähtäneisiin jouluvaloihin. Mutta Harjun tapauksessa ryöstön kohteena oli keikkojen taustalakana – esine, jonka arvo ei ole korvattavissa euroilla, vaan tunnetasolla.

Instagramissa jaetussa postauksessaan Harju kirjoitti: ”Odotin virpojia, mutta paikalle saapuikin poliisi.” Samalla hetkellä, kun muut etsivät suklaamunia ja oksia, Harju sai itselleen tutkintailmoituksen sekä tyhjentynyttä kellarikomeroa koristavan hiljaisuuden.

Varkaiden matkaan lähti myös PA-laite – kriittinen työkalu jokaiselle esiintyvälle artistille. Mutta juuri taustalakana oli se esine, johon Harju suhtautui erityisen henkilökohtaisesti. Se ei ollut pelkästään kangaspala, vaan symboli matkoista, konserteista, hetkistä ja kohtaamisista, jotka olivat jättäneet pysyvän jäljen niin kuulijoihin kuin artistiinkin.

Lakana, joka oli enemmän kuin rekvisiittaa

Harju näki lakanan lähes hengellisenä esineenä. Sen kautta oli kulkenut sanoja, tunteita ja tarinoita. Siitä oli tullut osa artistipersoonaa – näkyvä mutta usein huomaamaton tekijä, joka sitoi keikat yhteen visuaaliseksi jatkumoksi.

Mikko Harju ei ole mikä tahansa artisti. Hänen kappaleensa “Sinä riität” on resonoinut syvästi yleisönsä kanssa ja toiminut lohdun lähteenä monelle – jopa siinä määrin, että sen sanat on ikuistettu tatuointeina ihoihin. Kun tällainen artisti menettää osan visuaalisesta identiteetistään, kyse ei ole enää rikkomisesta vaan ryöstöstä koko identiteettiä vastaan.

Keikkaidentiteettinsä menettänyt vastasi lempeydellä

Koskettavaa oli se tapa, jolla Harju vastasi tilanteeseen. Sen sijaan, että hän olisi langennut katkeruuteen, hän ymmärsi – ehkä jopa liiaksikin. Hän tarjosi varkaalle mahdollisuuden: palauta lakana, saat mukin. Ja ei mitä tahansa mukia – vaan sen, jossa lukee Harjun tunnetuin viesti: “Sinä riität.”

Tarjous oli niin vilpitön, että jopa rikollisen voisi toivoa liikuttuvan.

Kun varasto ei enää ole turvasatama

Episodi muistutti meitä siitä, kuinka haavoittuvia arkisetkin paikat voivat olla: kellarikomero ei ole vain säilytystila, vaan osa kotia, muistojen varasto. Kun se rikotaan, muukin turva tuntuu horjuvan.

Laulajalle, joka tuo yleisölleen lohtua ja toivoa, tilanne oli henkilökohtaisempi kuin voisi kuvitella. Kyse ei ollut pelkästä kankaasta, vaan jatkuvuuden ja identiteetin osasta. Tällaiset hetket paljastavat, että artistin arki ei ole pelkkiä glittereitä, vaan myös menetyksiä, epävarmuutta ja pieniä suruja, joita harva näkee.

Entä nyt – palaako lakana koskaan lavalle?

On mahdoton sanoa, saako Harju vielä nähdä lakanan keikkavalojen alla – siellä missä sen kuuluisi olla. Vai päätyykö se johonkin verkkokauppaan, otsikolla “jäätävä löytö!”, tai jonkun toisen artistin taustarekvisiitaksi karaokekellarin seinään.

Mutta yksi asia on varma:

• Laulua ei voi varastaa.
• Tunne ei katoa lakanan mukana.
• Toivo elää edelleen joka sävelessä.

Ja lopulta – jos jokin todella riittää, niin ehkä juuri se uskomaton kyky uskoa hyvään. Silloinkin kun pääsiäispäivän ainoaksi kanaksi jää pahvinen tutkintailmoitus.

– Lilja Koskivirta
(Toimittaja, joka tietää, että joskus suurimmat draamat tapahtuvat omissa kellareissa – ja niissä on aina hyvä soundtrack.)