Oona Airola ja Leo Sjöman erosivat hiljaisesti mutta koskettavasti – rakkaus ei kestänyt julkisuuden painetta
He eivät koskaan olleet se pariskunta, joka tanssii punaisella matolla tai poseeraa yhteiskuviin joka julkkisbileissä. Ei, Oona Airola ja Leo Sjöman pitivät suhteensa omanaan – vähän kuin salaisena tarinana, joka ei koskaan huutanut huomiota, mutta jonka hiljainen sävel jäi soimaan korviin vahvemmin kuin moni muu.
Siksi tämä ero kolahti. Syvemmin kuin ehkä kukaan osasi odottaa.
Hiljainen vahvistus
Kun näyttelijäpari vahvisti suhteensa päättymisen, se ei tullut skandaaleilla, kohuotsikoilla tai edes kryptisillä Instagram-päivityksillä, niin kuin nykyään eron jäljet usein kulkevat. Sen sijaan kaikki tiivistyi yhteen viestiin, kymmeneen sanaan. Oona Airola – kahdesti Jussi-palkittu, moniulotteinen lahjakkuus – ilmoitti Ilta-Sanomille kohteliaan lakonisesti:
”Kyllä, olemme eronneet.”
Keskusteluissa ei näkynyt Leoa. Asiaan sopivasti, sillä Leo Sjöman, tunnettu mm. yhdestä Vares-roolista, on aina ollut se hiljaisempi hahmo – sellainen, joka jää taustalle, mutta kun hän lopulta sanoo tai tekee jotakin, se tuntuu juuri oikealta. Sellainen tunne, jonka tavallisesti löytää hitaasti etenevästä venäläisestä romaanista.
Yhteisestä elämästä yksinäisiin hetkiin
He tapasivat, rakastuivat ja elivät jonkin aikaa maailmassa, jonka ulkopuolelta me vain arvuuttelimme sen sävyjä. Heidän välillään oli jotain aidosti kiehtovaa – ei keltaisen lehdistön ruokittavaa draamaa, vaan oikeaa, hiljaista rakkautta. Sellaista, joka ei tarvinnut kenenkään muuta katsetta.
Oli jopa jotain elokuvamaista siinä, miten he näyttelivät vastakkain Hotel Swan Helsinki -draamasarjassa. Sarjan ohjaaja JP Siili kiteytti heidän yhteytensä osuvasti:
”Tällaista kemiaa on vain ihmisillä, jotka jakavat jääkaapin.”
Nyt jääkaappi seisoo hiljaa yksin. Ja tunne, joka jää jäljelle, on ehkä jotain haikeuden ja arvostuksen väliltä.
Roolien takana todellisuus
Oona Airola, joka on tehnyt vaikutuksen niin isoilla valkokankailla kuin pienemmissä televisiorooleissa – ja joka on myös indie-muusikko Arpan sisko sekä Aikuiset-sarjan omintakeinen Anna – on ollut kuin suomalainen Ingrid Bergman: hauras mutta päättäväinen, aina hieman tavoittamaton, mutta täysin läsnä.
Leo Sjöman, aiemmalta nimeltään Leo Honkonen, ei ole ollut yhtä laajasti esillä, mutta hän on niissä rooleissa, joita on tehnyt, sanonut enemmän katseella kuin monikaan replikalla. Hän on hahmo, joka on hiljaa – kunnes hänen poissaolonsa huomaakin ensimmäisenä.
Elämänvaihe, joka jäi taakse
Heillä oli:
- yhteinen lapsi
- yhteinen elämänvaihe
- sama ammatti
Molemmat ymmärsivät, miten julkisuus voi syödä intiimiyttä. Ehkä siksi he pitivät suhteensa visusti suojassa valokeilalta. Se teki heistä helpompia ihailla: sellaista arjen versiota romanttisesta myytistä, jossa rakkaus pärjää ilman hälyä.
Mutta nyt tämä tarina on osa menneisyyttä. Ei kriisien saattelemana, vaan kuin kauniisti solmitun luvun päätös, joka ei tarvitse selityksiä. Jäljelle jäävät:
- muistot
- yhteiset työt
- katseet, jotka kameratkin huomasivat
Ja tunne, että joskus hyväkin tarina päättyy – ilman että kukaan teki virhettä.
Rakkaus ja valokeila
Ehkä tämä raportti ei ole pelkästään uutinen yhdestä erosta. Ehkä se on myös muistutus: että vaikka lavan valot voivat lämmittää, niin liikaa paloa voi polttaa intiimimmätkin suhteet. Ehkä rakkaus tarvitsee joskus enemmän pimeyttä kuin me uskallammekaan myöntää.
Nyt jäämme seuraamaan, kumpi keksii seuraavan kohtauksen ensin – Leo vai Oona. Ja missä muodossa he sen kertovat: kameran edessä vai kulissien takana.
– Viola Niemi
Toimittaja, joka uskoo, että joskus tarinan suurin totuus löytyy siitä, mitä ei sanota.
