Palaako Celine Dion Euroviisuihin 36 vuoden jälkeen – huhut herättävät toivon ja tunteet
Kuvittele: Euroviisufinaalin huipennus, valot sammuvat, ja lavan ylle laskeutuu hiljaisuus. Yhtäkkiä kuuluu ääni, jota ei voi erehtyä tunnistamaan – Céline Dion. Tuo ääni, joka kerran kaikui maailmalle Titanic-laivan kannella, saattaa vielä kerran palata sinne, mistä kaikki alkoi: Euroviisuihin.
Huhut herättävät toivoa
Viisupiireissä kiertää nyt kuumeinen huhu. Sveitsiläisen Blick-lehden mukaan Céline Dion saattaa esiintyä tämän vuoden Euroviisufinaalissa Malmössä – täsmälleen 36 vuotta sen jälkeen, kun hän voitti kilpailun kappaleella ”Ne Partez Pas Sans Moi”.
Vaikka mitään ei ole vielä virallisesti vahvistettu, fanien toivo ja odotus kasvavat:
- Dionin orkesterin huhutaan harjoittelevan viisulavan läheisyydessä
- Célinestä itsestään ei ole nähty vilaustakaan
- EBU ja SRG vastaavat huhuihin vain: “emme kommentoi”
Kaikki tämä luo kutkuttavaa jännitystä – ehkä jotakin todellakin on tekeillä.
Kahden minuutin paluu
Mikäli Céline todella astelisi lavalle, se voisi olla vain kahden minuutin hetki. Mutta juuri tuo hetki voisi olla arvokkaampi kuin kokonainen konsertti. Se olisi kunnianosoitus niin hänen uralleen kuin hänen rohkeudelleen.
Laulaja on kertonut kamppailevansa stiff person -oireyhtymän kanssa – harvinainen neurologinen sairaus, joka tekee esiintymisestä äärimmäisen vaikeaa. Hänen tulevassa dokumenttielokuvassaan ”I Am: Celine Dion” nähdään raa’an rehellinen kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun keho lakkaa tottelemasta, mutta sydän ei lakkaa laulamasta.
Euroviisut – merkityksellinen paluu
Euroviisut eivät ole Célinelle mikä tahansa näyttämö. Se on osa hänen legendaansa. Vuonna 1988 hän oli vielä tuntematon nimi kansainvälisellä kentällä, mutta Eurovision voitto oli portti tähteyteen.
Mahdollinen esiintyminen nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, olisi:
- Symbolinen paluu juurilleen
- Kannustuspuhe kaikille, jotka kamppailevat sairauksien kanssa
- Vahvistus siitä, ettei todellinen taide katoa koskaan
Legendan paikka lavalla
Voi olla, että Céline ei laula – ehkä hän vain näyttää kasvonsa tai hymyilee yleisölle. Mutta sekin olisi riittävä muistutus hänen vaikutuksestaan ja läsnäolostaan. Hän on osa sitä samaa perintöä kuin Judy Garland, Edith Piaf ja Maria Callas – naisia, jotka antoivat kaikkensa lavalla, kivun ja elämän vastoinkäymisten halki.
Jokainen huhu, jokainen toiveikas katse Malmöön päin on osoitus siitä, että Celine Dion ei ole koskaan pelkkä esiintyjä – hän on tunne, muisto ja ääni, joka ei hiljene.
Me odotamme. Hengitystä pidätellen, sydämet valmiina murtumaan tai syttymään uudelleen. Ehkä Euroviisut tekevät taas historiaa – Célinen kanssa tai ilman. Mutta jos hän astuu lavalle, edes hetkeksi, se hetki ei unohdu koskaan.
