Stacey Dooley yökylässä paljasti yllättävän maailman siistin brittikodin takaa
Stacey Dooley on sellainen toimittaja, joka uskaltaa kurkistaa nurkkiin, joihin muut eivät koskaan astuisi – ja silti, valmistautuiko hän tähän? Tuskinpa vain.
BBC:n sarjassa Stacey Dooley yökylässä nähtiin hiljattain jakso, joka sai katsojien leuat loksahtamaan: 70-vuotias brittiäiti nimeltä Sherry – tuttavallisemmin Valtiatar Sofia – avasi kotinsa oven ja paljasti vaikuttavan, jopa hätkähdyttävän valtakuntansa.
Omakotitalon kulissit ja todellisuus
Kuvittele: siisti pikkukoti Swindonin rauhallisella, suomalaistyylisellä omakotialueella. Ulospäin kaikki huokuu kodikkuutta – kuin suoraan postikortista. Mutta kun Stacey astuu sisään ja kävelee olohuoneen läpi, paljastuu todellisuus:
- ”Leikkihuoneessa” ei ole palapelejä vaan ruumissäkki
- Vankilahäkki odottaa nurkassa
- Sähkökidutusvälineet on aseteltu huolellisesti esille
Kun metallinhohto ja sadomasokistiset yksityiskohdat käyvät ilmeisiksi, jopa kokenut Stacey henkäisee: ”Ruumissäkki ja häkki riittivät minulle,” hän nauraa hermostuneesti kameralle. Mutta ilme ei valehtele – tällä kertaa todella liikuttiin mukavuusalueen ulkopuolella.
Sherry – dominan nousu
Sherry ei kasvanut valtakuntansa ovelaksi hallitsijaksi sattumalta. Hänen polkunsa kulki:
- Henkisen väkivallan läpi
- Kolmen epäonnistuneen avioliiton kautta
- Vuosia näkymättömissä
Elämä myrskytti liikaa – joten Sherry päätti ottaa ohjat käsiinsä. Kirjaimellisesti. Nykyään hän johtaa sessioitaan vaivattomalla itsevarmuudella, veloittaa 140 euroa tunnilta ja palvelee kirjavan asiakaskunnan: maanviljelijöistä ja tuomareista eläinrakkaisiin pukumiehiin.
Perhe ja salaisuuden taakka
Jakso paljastaa myös intiimeimmän puolen: miten Sherryn lapset suhtautuvat äitinsä kaksoiselämään. Poika Ben pyörittelee päätään ja toteaa asian olevan ”outoa hommaa”, mutta tytär Amy seisoo ylpeästi äitinsä rinnalla.
Brittiläiseen tyyliin – vaikka elämä menisi nurin, perhe pysyy.
Erikoisempia asiakastoiveita
Mainittakoon vielä groteskin kiehtova yksityiskohta: eräs asiakas pukeutuu gorillanaamariin ja röyhelöhameeseen, viskoen eläinruokaa pitkin mäkiä Sherryn käskystä. Some sykkii, ja moni jää pohtimaan: Brittiläinen luovuus ei ole kuollut.
Rajat ja moraaliset kysymykset
Jakso esittää ansaitusti tärkeän kysymyksen: onko tällainen salattu elämä puolisoille petosta? Sherry ja hänen oppilaansa Keyleigh vastaavat olankohautuksin ja hymyillen – kuin suoraan film noir -elokuvasta.
Katsoja puolestaan jää miettimään: missä vaiheessa henkilökohtainen vapaus muuttuu toisen ihmisen pettämiseksi? Onko kaikki oikeutettua, jos vaihtoehtona on murskaava rehellisyys?
Mitä jää varjoon?
Kaikki ei kuitenkaan ole vain leikkiä. Jakso sivuuttaa raskaat kysymykset:
- Mitä tapahtuu, jos turvallisuus pettää?
- Milloin bisnes muuttuu henkilökohtaiseksi riskiksi?
Nämä tummat varjot jäävät leijumaan ilmaan – niin painavina kuin Hitchcockin lintulauman siivet.
Sherry – tarinansa omistaja
Lopulta Sherry seisoo, kirjaimellisesti, korkeissa koroissaan ja sanoo maailmalle: tämä on minun tarinani. Nainen, joka koki alistamista, on nyt omassa valtakunnassaan hallitsija – uhmakas ja ylpeä.
Ehkä tämä onkin eräänlainen tuhkimotarina – mutta ilman pumpulipilviä tai lasikenkää. Tällä kertaa tanssiaiset järjestetään metallihäkissä – ja kutsu on tarkoitettu vain avoimin mielin varustetuille.
Tervetuloa Britanniaan, missä iltapäiväteellä tarjotaan kerrosvoileipien lisäksi piiska käden ulottuvilla.
Cheers, Sherry.
