Takapihan uskomaton muodonmuutos Kotoisassa betonista unelmien kesäkeitaaksi
Jos unelmatakapiha osaisi puhua, Espoossa asuvan Heikin ja Susannan piha olisi ensin päästänyt suustaan pitkän listan suomalaisia kirosanoja – ja hetken kuluttua, yllättäen, laulanut onnesta.
Tämä torstain Kotoisa-jakso toi ruudulle taas sen koko tunteikkaan spektrin, mitä kunnon rempparealityltä voi odottaa – sydäntä hypäyttävää epäuskoa, kuuman kahvitauon väittelyaiheita ja hetkiä, jotka saavat sohvaperunankin nielaisemaan liikutuksesta. Tässä jaksossa ei tarvinnut vain nostaa vasaraa – piti myös laskea ennakkoluulot.
Tavallinen perhe, epätavallinen piha
Heikki ja Susanna ovat tavallinen suomalaisperhe, jotka muuttivat rivitalokotiinsa pari vuotta sitten. Mukava talo, kiva naapurusto – mutta takapiha? No, sanoisimmeko että se oli ”vain” piha. Ei retkikohde, ei rentoutumisen keidas, vaan käyttämätön tila, jolle ei ollut vielä löytynyt tarkoitusta.
Koska ei ollut mökkiä, päätettiin, että piha saisi nyt lunastaa ne haaveet kesäpaikasta. Sinne haluttiin tuoda ripaus mökkitunnelmaa – vähän luontoa, vähän rentoutta, ehkä tilaa lasten leikeille ja kesäillan grilliherkuille. Ja sitten astuivat kuvaan Kotoisasta tutut suunnittelijat Helga Andersson ja Teemu Luostarinen.
Heidän ideansa? Koko homma rakennetaan betonin varaan. Kyllä, luit oikein: betonia. Paljon betonia.
Betonin herkkä hetki
Susannan ensireaktio uuden pihasuunnitelman nähdessään oli kaikkea muuta kuin innostunut.
”Mun ensimmäinen tunne oli järkytys,” hän myönsi suoraan. Ja kasvoista sen näki – ilme kertoi kaiken. Kun visio paljastui, se ei muistuttanut mökkitunnelmaa vaan ehkä enemmän jämäkkää kaupunkiaukiota Rooman esikaupungissa.
Myös Heikki katseli ensin betonin paljoutta hieman epäillen. Oliko tämä nyt unelmien takapiha, vai oliko joku ymmärtänyt toiveet väärin?
Mutta niin kuin hyvässä draamassa kuuluu, tarina ei jää pelkän epäuskon tasolle. Ajan kanssa yksityiskohdat alkoivat paljastaa todellisen voimansa:
- Betonilaatat rytmittivät pihaa tehokkaasti
- Trampoliinille varattu alue pysyi hallinnassa
- Istutusalueet ja ruokailuryhmä toivat selkeyttä
Ja sitten tuli hetki, joka sai Susannan kyyneliin: pihalle ilmestyi keinu. Juuri sellainen kepeä, kaunis yksityiskohta, jossa tuntee kesätuulen hiuksissaan ja kuulee lapsen naurun kaikumassa.
“Tämä on aivan ihana. En kestä,” Susanna sanoi myöhemmin, tällä kertaa tyytyväisyyden kyynel silmäkulmassaan.
Ei ehkä kaikkien makuun
Totta kai kaikille katsojille betonipainotteinen piha ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Moni somessa pui, oliko ratkaisu turhankin kova ja kylmä istumaan suomalaiseen rivitaloidylliin.
Ja tottahan se on – tämä ei ollut romanttista puutarhahumua, vaan moderni, harkittu ja jopa hieman dramaattinen kokonaisuus. Mutta kun mittapuuna on kodin omistajien reaktiot, niin lopputulos oli nappisuoritus.
Heikki ja Susanna seisovat nyt pihallaan sydän auki ja silmät suurina – juuri niin kuin pitääkin remontin jälkeen.
Ja miksei betonillekin voisi antaa tilaa, kun se tuo rakenteen ja selkeyden, joka tekee tilasta elävän? Vaikka puuterassi jäi rakentamatta tontin vinojen maastojen vuoksi, se ei vienyt unelman ydintä.
Jos jotain, se muistutti meitä siitä, että kaikkia sisustushaaveita ei voi toteuttaa suoraan Pinterestistä – joskus unelmat suodattuvat todellisuuden läpi ja löytävät uuden muodon. Ja joskus se muoto on, no, betonilaattojen rytmissä keinuva keinu.
Enemmän kuin pintaa
Tämän jakson parasta antia ei ollut vain pihan uusi ulkoasu, vaan se, miten se sai esiin koko tunteiden kirjon.
- Epäusko
- Pohdinta toimivuuden ja kauneuden välillä
- Liikutus ja kiitollisuus lopputuloksesta
Katsoja saattoi melkein kuulla lasten askeleet pihalaatoilla ja haistaa grillimakkaran tuoksun iltatuulessa.
Kotoisa ei ollut tämä viikko mikään sisustuspornoa tarjoileva tyylikyllästetty katalogi – vaan elämänmakuinen, rehellinen tarina siitä, miltä tuntuu tehdä kodista vielä hieman enemmän oma. Muutos ei ole koskaan pelkkä visuaalinen – se liittyy siihen, miten tilaa käytetään, miten siinä ollaan, ja ennen kaikkea, miten siinä viihdytään.
Ja lopuksi, tottakai – saattaahan olla, että seuraavaksi suunnittelet jo omaa iltaprojektiasi, jossa puutarhasta piti tulla vähän Provencea mutta tulikin vähän enemmän parkkipaikkaa. Ei hätää. Betonikin toimii, jos sydän on mukana.
— Aino Lehtovaara
Viihdetoimittaja, joka pitää ruohonleikkurin ääntä henkilökohtaisena traumana.
