Tapani Kansa on poissa – Suomalaisen iskelmälegendan viimeiset hetket ja koskettava jäähyväinen
Suomalaisen iskelmämusiikin suuri ääni on vaiennut. Tapani Kansa – mies, jonka karisma ja ääni ovat säestäneet suomalaisten elämää vuosikymmenestä toiseen – on poissa. Hän menehtyi 25. maaliskuuta Kymenlaakson keskussairaalassa, kun sappirakon tulehduksen aiheuttamat komplikaatiot veivät hänet lopulta leikkauspöydälle. Hänen elämänkumppaninsa, Nina af Enehjelm, kertoi surullisista viimeisistä hetkistä: vakavat kivut, epävarmuus ja lopulta hetki, jota kukaan ei halunnut kohdata.
Tämä ei kuitenkaan ole pelkkä tarina julkisuuden henkilön viimeisistä päivistä, vaan muistutus siitä, kuinka odottamattomasti elämä voi muuttua. Vielä vähän ennen kuolemaansa Kansa oli elämänhaluinen, odotti kotiinpaluuta ja suunnitteli jatkoa – vaikka ehkä sisimmässään tunsi, että kaikki ei ollut kohdallaan.
Kohtalokas käänne
Mutta sitten tapahtui kohtalokas käänne, kuin suoraan draamaelokuvasta. Kansa lähetettiin kotiin sairaalasta, vaikka hänen läheisensä vaistosi, ettei hän ollut kunnossa. Se tunne, kun jokin ei tunnu oikealta – ja silti, järjestelmän päätös menee edelle. Lopulta puhelinsoitot jäivät vastaamatta ja viestit ilman vastausta, ja kaikki muuttui hetkessä sydäntä särkeväksi todellisuudeksi.
Rakkaustarina, joka ei ehtinyt loppua
Nina af Enehjelmin kertomuksista huokuu syvä, ajaton rakkaus – sellainen, joka muistuttaa vanhanaikaisia kirjeenvaihtoja sodan aikaisessa maailmassa, kun jokainen sana painoi paljon. Kansan viimeisissä viesteissä tiivistyy kaiho ja kaipaus: ”Olisi niin ihanaa, jos saisin sinusta seuraa”, hän kirjoitti. Nyt nuo sanat kaikuvat tyhjyydessä, merkityksensä muuttuneena mutta edelleen täynnä tunnetta.
Vaikka Kansa pysytteli viime vuosinaan enemmän poissa julkisuuden valokeilasta, hänen vaikutuksensa ei kadonnut mihinkään. Hänen äänensä soi yhä radiossa, kappaleet vievät ihmiset hetkeksi ajassa taaksepäin, ja lavatanssien nostalgia elää hänen musiikkinsa kautta. Hänen kuolemansa ei ole vain uutinen – se on aikakauden päättyminen.
Kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia
Samaan aikaan hänen viimeisten hetkiensä tapahtumat herättävät vaikeita kysymyksiä:
- Miksi vakavasti sairas ihminen päästettiin kotiin, vaikka hänen läheisensä ymmärsi, ettei kaikki ollut kunnossa?
- Olisiko jotain voitu tehdä toisin?
Tämä ei ole vain yhden laulajan tarina – se on osa laajempaa keskustelua siitä, miten kohtelemme ikääntyviä ja sairastuneita.
Tapani Kansa saattoi olla julkisuudessa hillitty ja yksityinen ihminen, mutta hänen perintönsä ei unohdu. Hän oli osa suomalaisten kollektiivista muistoa, ääni, jota kuunneltiin silloin, kun elämässä tapahtui jotain suurta – oli se sitten rakkautta, eroa tai kaipuuta. Nyt yksi ääni on hiljentynyt, mutta hänen tarinansa, musiikkinsa ja muistonsa jäävät elämään.
Ja juuri niistä hetkistä syntyvät laulut, jotka eivät koskaan kuole.