Till Lindemann yllätti Helsingissä pinkissä peruukissa – rockilta ei koskaan puutu yllätyksiä
Kun Till Lindemann asteli Helsingin yöhön pinkissä peruukissa, kaupungin katuvalot tuntuivat himmenevän hänen ympäriltään. Unohtakaa musta nahkatakki, unohtakaa niitit ja silmäripsiväri – Rammsteinin myyttinen keulahahmo oli vaihtanut metallisen rajuutensa kuplivaan drag-fiilikseen. Mitä ihmettä? Jopa The 69 Eyesin oma rumpalilegenda Jussi69 jäi tuijottamaan suu auki. “Mikä hörhö toi on…?” Ja sitten: “Ai se onkin Till!”
Tämä ei ollut mikään tavallinen keskiviikko Helsingin rockpiireissä. Tämä oli yksi niistä illoista, jolloin aika pysähtyy, ja legenda kävelee ovesta sisään täysin oman säännöstönsä mukaan. Ehkä se oli performanssia, ehkä sattumaa. Ehkä keino hengittää, kun maailma ympärillä kiristyy. Yksi asia oli varma: pinkkiä peruukkia ei unohda kukaan, joka sen näki.
The Riff – enemmän kuin baari
Kaikki tapahtui The Riffissä – tuossa Jussi69:n perustamassa rock-baarissa, joka on enemmän kerhohuone kuin drinkkipaikka. Siellä, missä seinät kantavat menneiden aikojen suuruuksien kaikuja ja soittimet roikkuvat seinillä kuin pyhät esineet. Esimerkiksi:
- Alexi Laihon ainutlaatuinen kitara
- Valokuvat, jotka kertovat enemmän kuin sanat
- Soittimet, jotka eivät ole museokamaa vaan edelleen elossa
The Riff on pyhiinvaelluskohde niille, jotka kaipaavat oikeaa rock’n’rollia, ei kiillotettuja pop-halleja. Vaikka se on nähnyt kaiken, baarin taika on siinä, että suurimmat tähdet ovat usein myös nöyrimpiä hahmoja huoneessa.
Yksi peruukillinen hiljaista sähköä
Lindemannin vierailu ei tietenkään ollut täysin ongelmaton. Saksalaisia mediakohuja seuranneena hänen ympärillään leijuu aina pieni sähkövaraus. Ne uutissivut, ne jääkuutiot, ne lausahdukset…
Mutta The Riffissä kaikki sujui kuin mikä tahansa tiistai rokkareiden olohuoneessa:
- Ei draamaa
- Ei vaatimuksia
- Vain yksi mystinen hahmo pinkissä peruukissa
Hän sanoi ovella jotain epämääräistä englanniksi: “It’s not working.” Eikä sen ehkä edes tarvinnut toimia.
Rock’n’roll elää hetkissä
Tällaiset illat ovat enemmän kuin vierailu – ne ovat muistutuksia siitä, että karisma ei synny metelistä. Se hiipii sisään takaovesta, jättää jälkeensä sähköisen hetken ja katoaa kuin savuefekti stadionin lavalta.
Me viihdetoimittajat olemme vain pieniä varjohahmoja tämän kaiken ympärillä. Yritämme kirjoittaa muistiin, mitä oikeasti tapahtui, ennen kuin tarina muuttuu legendaksi – tai katoaa kokonaan.
Kun Helsinki hengittää rockia
Juuri tällaisina iltoina Helsinki hengittää syvään. Kun dekadenssi ja aitous törmäävät keskellä rokkibaaria, eikä koskaan tiedä, kuka astuu ovesta seuraavaksi – ehkä Peppi Pitkätossun kadonnut pitkä serkku tai sodasta ja synnistä laulanut sielukas showmies, joka halusi vaan drinkin ja vähän hiljaisuutta.
Onnea The Riffille kymmenestä vuodesta – ja kiitos, Till Lindemann. Et ehkä tullut räiskyvänä tähdenlentona, mutta me muistamme pinkin peruukin vielä pitkään.
–
Matilda Mäkinen
Viihdetoimittaja, joka jää vielä yhdelle
”Totuus löytyy tiskiltä – tai takaoven kautta”
