Erika Vikman rikkoo rajoja ja haastaa naiskuvan – sveitsiläislehti näki sen mitä Suomi ei
Kuvittele hetki tämä: suomalainen popartisti Erika Vikman seisoo kameran edessä, hopeisessa avaruusmekossa, joka näyttää tuhat vuotta ajastaan edellä. Hänen katseensa on haastava, varma – sellainen, jota ei voi klikata ohi. Hänellä ei ole päällään mitään yläosaa, vain kädet ristissä rintojen suojana ja huulilla punaa, joka huutaa enemmän kuin yksikään iskulause. Tämä ei ole vain muotikuva. Tämä on kannanotto – ja aika kova sellainen.
Yllä mainitut kuvat löytyvät sveitsiläisen Numéro Switzerland -muotilehden sivuilta, ja ne ovat kaikkea muuta kuin perinteistä glitteriä ja pintaliitoa. Ne ovat viesti. Ne nostavat esiin kysymyksen, joka hiljalleen ujeltaa läpi suomalaistenkin somefeedia: miksi Suomessa puhutaan edelleen siitä, kuka oli pukeutunut miten – tai ei pukeutunut lainkaan – mutta unohdetaan, mitä näiden kuvien ja tyylivalintojen takana oikeasti sanotaan?
Erika Vikman ei ole uusi kasvo mediassa – kaukana siitä. Hän on laulaja, esiintyjä, somepersoona, ja kyllä, nainen, joka näkyy usein näyttävässä lookissa. Mutta kaiken nahkalateksin ja tekohelmen alta löytyy syvällinen, jopa räjähdysalttiiksi viritetty ajatus siitä, kuka nainen saa olla, miten, milloin ja kenen luvalla.
Naiseus ilman anteeksipyyntöä
Ja vastaus on: ihan millainen nainen vaan – eikä kenenkään luvalla.
Vikman ei pelkästään poseeraa – hän osallistuu keskusteluun. Numéron haastattelussa hän puhuu suoraan: tavoitteena on haastaa naisvihamieliset asenteet ja purkaa niitä kahleita, joita seksuaalisuuden ympärille yhä kiedotaan. Kun sama kuva tai stailaus julkaistaisiin suomalaisessa mediassa, keskustelu jää helposti otsan korkeudelle: spekuloidaan ulkonäköä, hihitellään näyttävyyttä, mutta jätetään varjoon se, mistä oikeasti pitäisi puhua.
Sveitsiläinen muotilehti ei jäänyt siihen. Se luki rivien välistä ja uskalsi sanoittaa sen, mitä moni suomalainen ehkä vielä empii: Erika Vikman ei ole täällä miellyttämässä. Hän ei taivu, muttei myöskään hakkaa vasaraa pitääkseen meteliä itsestään. Hän vain on, näkyvästi, isosti – ja ilman anteeksipyyntöä.
Valokuvat jotka puhuvat
Numéron kuvat ovat näyttäviä – metallisilla tekstiileillä leikitteleviä, soljilla leikattuja unelmia, jotka voisivat olla suoraan Berliinin 2050-luvulta tai Mad Maxin jatko-osan lavasteista. Mutta kuvat eivät pyrikään olemaan seksikkäitä katsojan mieliksi. Ne ovat valtaa. Ne näyttävät, että nainen voi valita, miten hänen kroppansa nähdään – jos hän edes päättää sallia sen.
Tässä piilee Vikmanin lumovoima. Hän ei ryömi katseiden alle, hän astuu niiden eteen. Ja siinä samalla hän vie nuoria naisia sylissään eteenpäin, viestii: saat olla mitä haluat, millainen haluat, ja et ole kenellekään selityksen velkaa.
Jatkumossa vahvojen naisten kanssa
Kun ajattelee hänen rinnallaan naisia historian varrelta –
- Eartha Kitt, joka suututti presidentin vaimon puhumalla tasa-arvosta
- Marlene Dietrich, joka pukeutui smokkiin ennen kuin se oli sallittua
– Erika Vikman kuuluu samaan jatkumoon. Hän on kuin suomalainen Piaf, joka piilottaa herkkyytensä lavahabitukseen ja korkeaan nuottiin, mutta ei koskaan vaienna tarinaansa.
Viesti pintaa syvemmälle
Ja mikä tärkeintä: Vikman ei anna periksi helppojen luokitusten edessä. Hän voi olla:
- tanssilattian tähti
- iskelmäpopin ilotulitus
- yhteiskunnallinen keskustelija
– ja kaikki nämä samanaikaisesti. Se, mikä vaikuttaa pintaliidolta, kantaa mukanaan painavaa palautetta patriarkaatille.
Suomalaisessa mediassa on vielä matkaa tähän – siihen, että ymmärretään naisen esiintymisen voivan olla myös lausunto, eikä vain muotivalinta. Numéro Switzerland antoi tilan sekä keholle että sanalle. Se antoi Erikan puhua niin meikillä kuin asenteella. Ja se, jos mikä, on vallankumouksellista.
Tätä tarinaa Suomi tarvitsee. Ehkä jonain päivänä mekin uskallamme kuulla sen kokonaisuudessaan – eikä vain katsoa sen pintaa pitkin.
Teksti: Reetta Lång
(Kulttuuritoimittaja, jolla pilke silmäkulmassa – mutta korvat auki, kun aidosti tapahtuu)
