Katja Ståhlin perintömökin huikea muodonmuutos Huvila ja Huussi -sarjassa hurmaa katsojat
Jos mökit osaisivat puhua, Katja Ståhlin perintötontilla seisova pieni hirsilinna olisi tällä hetkellä kuin Marilyn Monroe kirkkaimmassa valossa – kääntämässä päät ja kuiskaamassa ilkikurisesti: ”Katsokaa minua nyt.” Eikä suotta. Huvila & Huussi -sarjan yhdeksännessä jaksossa nähdään muodonmuutos, joka voisi melkein saada jopa sammaleen pyyhkimään silmäkulmaansa.
Katja Ståhl on monelle tuttu sanavalmiina ja värikkäänä mediahahmona – tyyppinä, joka ei kavahda suoraa puhetta eikä säikähdä tilanteita. Tällä kertaa rooli on läheinen ja henkilökohtainen: hän palaa lapsuuden kesien maisemaan, suvun perintömökille, jonka mukana tulee muistoja, tarinoita ja liuta käytännön haasteita.
Suvun omistuksessa ollutta tonttia on vuosien mittaan pitänyt otteessaan luonto. Tuloksena on ollut villi, runollinen, mutta käytännössä haastava ympäristö:
- Polku kaatui kulkijan alle
- Pihan labyrintti nieli kaiken valon
- Ainoa suunnistusapu oli kännykän taskulamppu
Ja sitten tapahtui muutos: remontointiryhmä astui kuvaan, ja tarina alkoi kirjoittua uudelleen.
Kun uudistettu piha paljastuu, se on kuin unelma suomalaisesta mökkirauhasta. Uudistukset ovat visuaalisesti vaikuttavia ja käytännöllisesti mietittyjä:
- Järvelle aukeava terassi
- Tunnelmallinen kesäkeittiö
- Turvalliset ja selkeät kulkureitit
- Harkitut ja hoidetut istutukset
- Uusi wc-rakennus – jo ulkoisesti ylpeyden aihe
Katjan saapuessa tontille hän on kuin Hollywood-diiva omassa kohtauksessaan: varovainen mutta avoin. Heti silmäyksellä uusi kokonaisuus herättää tunteet pintaan. Hämmästys ja liikutus vuorottelevat, ja lopulta hän huudahtaa: ”Hyvänen aika, mitä täällä on tehty!” Hetki on aito ja koskettava.
Vierailulla mukana on myös hänen poikansa Topi, joka tiivistää kaiken sukupolvelleen ominaisella ytimekkyydellä: ”Kyllä kelpaa.”
Ja kieltämättä – nyt kelpaa. Terassi toimii olohuoneena ilman seiniä, valaistus luo taianomaista tunnelmaa, ja koko tontti kuin herää henkiin yleisön edessä. Erityismaininnan ansaitsee laiturin muodonmuutos:
- Ennen hutera ja vanhuuttaan notkuva
- Nyt ryhdikäs ja tyylikäs
- Valmis uusiin auringonlaskuihin ja juhlahetkiin
Myös huussi saa arvoisensa kunnianpalautuksen. Se ei ole enää piiloon työnnetty pakollinen paha, vaan tarkkaan suunniteltu kokonaisuus, joka istuu maisemaan ja toimii osana uutta mökkiunelmaa.
Katjan kiteytys tiivistää kaiken: ”Tämä tontti on aina ollut olemassa. Nyt se saa loistaa niin kuin sen kuuluukin.”
Tarina on tuttu monelle. Meillä jokaisella on paikkoja – konkreettisia tai henkisiä – jotka elävät menneisyydessä. Kun joku näkee niiden potentiaalin ja panostaa niihin, voi vähäpätöiseltä vaikuttanut nurkka muuttua merkitykselliseksi tilaksi, jossa haluaa elää ja olla.
Katja sai omansa – näyttävästi ja tunteella. Ja ehkä juuri siksi kahvi uudella laiturilla tuntuu nyt juhlallisemmalta kuin koskaan. Tulevaisuus näyttää valoisalta – ja jos joku vielä kysyy, niin vastaus on selvä: Kyllä kelpaa.
