Erika Vikman ja Ich komme kuumimmillaan Euroviisuissa – Suomessa jännitys huipussaan ennen semifinaalia
Jos Euroviisuviikko olisi elokuva, nyt oltaisiin juuri siinä jaksossa, missä päähenkilö seisoo lavan kulisseissa, valot himmenevät, jännitysmusiikki soi hiljaa taustalla – ja kaikki pidättävät hengitystään. Tällä kertaa pääroolissa on Erika Vikman, Suomen oma diskodiva, joka on astumassa lavalle korkokengät kimaltaen ja itsevarmuutta tihkuen. Kaikkien katseet – ja paineet – ovat hänessä.
Mutta juuri kun kaikki näytti kulkevan kuin glitterillä päällystetty juna raiteillaan, koko Euroviisu-universumi sai muistutuksen yhdestä tärkeästä asiasta: mikään ei ole varmaa. Syy? Belgia.
Red Sebastian – kyllä, se herkkä ja taiteellinen laulaja, jonka esitys oli vedonlyöjien viiden parhaan joukossa – ei selvinnyt jatkoon semifinaalista. Kuin samppanjalasi, joka lipesi viime hetkellä sormien välistä, Belgia tippui kyydistä. Ja some meni täysin sekaisin.
Twitter, Threads, Jodel – täynnä pettyneitä viestejä, epäuskoa ja memeillä höystettyä shokkireaktiota.
- ”Belgian jälkeen en luota enää mihinkään”
- ”Nyt muuten oikeasti jännittää.”
Kun Belgiankin kaltaiset ennakkosuosikit kaatuvat matkalla finaaliin, pieni kaaos leviää Euroviisujen seuraajien keskuudessa. Ja silloin katseet kääntyvät väistämättä Erikan suuntaan.
Vedonlyöntien perusteella Vikman on yhä vahvoilla – sijoitus kutosena Eurovisionworldin listalla ei ole lainkaan huono. Mutta kun kyseessä on tapahtuma, jossa logiikka ja järki eivät aina ole vieraita toisilleen, tuo sijoitus tuntuu monesta fanista liian huteralta turvaverkoksi.
Silti samaan aikaan keskustelupalstoilla kuplii toinen ääni:
- ”Öööö siis Erika syö näitä [kilpailijoita] aamupalaksi.”
Ja se ei ole aivan tuulesta temmattua. Erika Vikman ei ole mikään varman päälle pelaava viisuesiintyjä. Hän on enemmän kuin artisti – hän on ilmiö. Ich komme on enemmän kuin kappale. Se on manifesti. Se hikoilee glamouria, provosoi juuri sopivasti ja tuo lavalle sen sekoituksen eurooppalaisuutta, räväkkyyttä ja teatraalisuutta, jota viisufanit rakastavat.
Mutta silti – Belgian sulaminen semifinaalissa kummittelee kuin haamu lavan takana. Euroviisuissa on totuttu yllätyksiin:
- Vuonna 1991 Ranskan laulajattaren korko katkesi lavalla.
- Islannin artisti unohti nimensä suorassa lähetyksessä.
Täällä voi käydä mitä vain – ja juuri siksi kaikki ovat nyt varpaillaan.
Fanien sormet naputtavat herkeämättä puhelimia, tunnelma alkaa olla niin sähköinen, että saisi halutessaan ladattua täyden puhelimen ilmaan. Suomessa jännitys on käsinkosketeltavaa. Tämän viikon torstai ei ole vain torstai. Se on kohtalonilta.
Tuleeko Erikan Ich komme räjäyttämään pankin ja viemään Suomen ansaitusti finaaliin? Vai onko edessä Belgian kohtalon uusinta – upea show, mutta armoton putoaminen?
Vastaus selviää semifinaalissa. Mutta yksi asia on varma: Euroviisut eivät ole koskaan pelkkä laulukilpailu. Ne ovat teatteria, draamaa, toivoa ja pettymyksiä – sekoitus glitteriä ja kylmiä väreitä. Ja Erika Vikman on juuri se artisti, joka ymmärtää tämän paremmin kuin kukaan muu.
Jäljellä on enää 24 tuntia. Se tunne, kun odotat, vastaako joku tärkeä tekstiviestiin, kuvastaa koko kansakunnan fiilistä juuri nyt.
Hengitä, Suomi. Huomenna me tiedämme.
Ja jos kaikki menee putkeen, saatamme hyvinkin päätyä tähtipölyyn – eikä toiseen Belgiaan.
// Teksti: Helmi Salomaa – Viihteen suurkuluttaja, joka seuraa herkuttelun tasolla niin tähtiä kuin skandaalejakin – aamu-, ilta- ja yökaffella.
