Ääni joka pysäytti ajan – Matti Härkösen unohtumaton hetki EM-kisojen kohtalonottelussa

Kesäkuun ilta vuonna 2021 oli suomalaisille urheilun ystäville kauan odotettu merkki unelman täyttymisestä. Huuhkajat olivat ensi kertaa mukana EM-kisoissa, ja vastassa oli Tanska Kööpenhaminan Parkenilla. Tunnelma oli sähköinen ja odotus käsin kosketeltavaa – oli aika juhlia jalkapalloa.

Yhtäkkiä juhla muuttui järkytykseksi. Tanskan joukkueen keskikenttäpelaaja Christian Eriksen lyyhistyi kentälle ilman ennakkovaroitusta. Ei kontaktia, ei mitään näkyvää syytä – vain äkillinen hiljaisuus, joka levisi kentältä katsomoihin ja televisioihin ympäri Eurooppaa.

Suora lähetys katkesi normaalia kulkuaan. Ylen selostaja Matti Härkönen oli ollut valmiina toivottamaan suomalaiset tervetulleiksi EM-historiaan – mutta kohtasikin sen toisenlaisen historian. Sen, jota kukaan ei ollut valmis selostamaan.

Ääni, joka jäi ilmaan

“Se oli täysin epätodellinen hetki,” Härkönen muistaa. Tunnelma muuttui silmänräpäyksessä huumasta hiljaisuuteen. Katsojat ja selostaja olivat yhtä – kaikki ihmettelivät, mitä oli tapahtunut ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Silloin, kun sanat ehtyvät ja tiedot puuttuvat, ääni jää elämään. Härkösen ääni ei yrittänytkään tarjota valmiita vastauksia, vaan hakea rauhaa kaaoksen keskelle. Hän kuvaili tilannetta: “Skitsofreeninen tilanne. Selostuksen on jatkuttava – vaikka ei ole mitään sanottavaa.”

Juuri tuo inhimillisyys teki hetkestä niin pysyvän. Vaikka Härkönen oli kokenut selostaja, tämä oli jotakin muuta – ja juuri siksi niin merkityksellistä.

Menneet sanat ja mikrofonin voima

Härkösen ääni ei ollut ensimmäistä kertaa otsikoissa. Vuoden 2016 Rio de Janeiron kisojen aikana hänen puheensa vesipullosta sai osakseen kiusallista huomiota. Netti ei unohtanut, eikä unohtanut mieskään mikrofonin takana. “Jos sanon siitä enää yhtään mitään, kaivan vain syvempää kuoppaa,” hän toteaa – ehkä huumorilla, ehkä helpotuksella.

Vaikka lipsahdukset jäävät mieleen, ne eivät määrittele kaikkea. Härkösen puheessa on jotain vanhanaikaista tarinankerrontaa. Hän ei vain selosta peliä – hän antaa sille sävyn ja merkityksen. Kaikki, mitä kentällä tapahtuu, saa muodon hänen sanoissaan.

Elämä selostuskopin ulkopuolella

Vaikka ääni on hänen työnsä, Härkösen oikea elämä on kotona – kaukana kentistä ja kameroista. Hän puhuu perheestään varoen ja arvostaen:

“En halua, että lapseni joutuvat elämään minun näkyvyyteni kanssa.”

Se on rehellinen lausunto mieheltä, joka on tottunut siihen, että jokainen sana voi joutua julkiseksi. Hän on elänyt näkyvässä roolissa – hyvässä ja pahassa – mutta haluaa suojella sitä, mikä on hänelle hiljaista ja yksityistä.

Pelastava musiikki

Monelle ääni on työväline. Härköselle se on enemmän – myös musiikin kautta. Hän säveltää ja kuuntelee, rakentaa maailmaa, jossa ei ole analyytikkoja eikä kommenttikenttiä. Musikissa ei ole painetta – on vain ääni, joka saa olla rauhassa.

Hiljaisuuden merkitys

Kesä 2021 jää elämään historiassa. Emme koskaan unohda hetkeä, jolloin peli pysähtyi ja koko maailma hiljeni. Muisto ei ole vain Eriksenin kaatumisessa – vaan siinä, miten me reagoimme. Ja erityisesti – mitä kuulimme siinä hiljaisuudessa.

Ääni auttaa meitä jäsentämään todellisuutta, mutta joskus se joutuu kohtaamaan tilanteita, joihin ei ole käsikirjoitusta. Härkösen ääni oli silloinen opas, kun emme itse osanneet jatkaa. Se oli rauhallinen, vaikka maailma ympärillä järkkyi.

Joskus peli ei ole tärkein asia. Joskus on vain ääni, joka yrittää ymmärtää jotain, mitä ei voi täysin ymmärtää. Ja siksi juuri se ääni jää mieleen.

Kirjoittanut: Linda Lahti