Amelie Blaubergin yllätyslähtö Petolliset sarjasta herätti kohua – katso miksi draama hurmasi katsojat
Kun Amelie Blauberg asteli sisään Petolliset-sarjan kolmannen kauden kartanoon, oli selvää, että nyt ei olla tultu hiljaa hiipimään. Kamera rakasti häntä, katsojat puhuivat pelkästään hänestä ja pelikaverit jäivät miettimään, pitäisikö siihen ojennettuun käteen tarttua – vai tuntea siinä veitsen terä.
Amelie ei valinnut varman päälle pelaamista. Hän oli kuin suoraan film noir -elokuvasta pudonnut femme fatale: sähäkkä, itsevarma ja arvaamaton. Sellainen hahmo, joka kietoo ihmiset sormensa ympärille samalla kun suunnittelee seuraavaa siirtoaan kuin mestaripelaaja. Näyttelijäystävältämme ei puuttunut visiota – mutta Petolliset ei ole se sarja, jossa pelkkä karisma pelastaa, jos naruista vedetään liian aikaisin tai väärällä tavalla.
Ja Amelie todellakin veti – täysillä.
Petollinen vai pelkkä pelimerkki?
Ensimmäisessä jaksossa Amelie valittiin yhdeksi neljästä petollisesta yhdessä:
- yrittäjä Marjo Toskalan
- muusikko Tiina Forsbyn (Portion Boys)
- juontaja Janne Grönroosin kanssa
Katsojien toiveet naisvoittoisesta boss lady -liitosta jäivät haaveeksi. Amelie yritti heti kättelyssä suistaa liittolaisensa Jannen – ja vaikka siirto oli rohkea, se päättyi suureen mahalaskuun. Hänen plottinsa paljastui nopeasti ja epäilyt kieppuivat hänen ympärillään kuin sumuverho.
Ylös, ulos – ja ikimuistoiseksi
Amelien pudotus tapahtui nopeasti, mutta hänen vaikutuksensa jäi elämään. Ruutujen takana keskustelupalstat kävivät kuumana:
- Vauva.fi
- Jodel
- X (entinen Twitter)
Keskustelijat jakaantuivat:
- Toiset ihmettelivät, miksi petolliset käänsivät toisensa heti alkuvaiheessa.
- Toiset iloitsivat siitä, että joku uskalsi tuoda peliin vaaran elementin.
Vaikka äänekäs fanijoukko piti hänen puoliaan, se ei ollut tarpeeksi pitämään häntä pelissä. Hänen kohtalonsa oli sinetöity.
Isompi kuin pelinsä
Se, mikä tekee Amelien tarinasta kiinnostavan, ei ole pelkästään nopea putoaminen, vaan se varjo, jonka hän ehti heittää. Hän toi mukanaan enemmän Diilin Nina Mikkosta tai rakastettua Salkkareiden ikonihahmoa muistuttavaa energiaa kuin tavanomaista reality-esiintymistä. Intensiivinen, älykäs ja suorasukainen – ominaisuuksia, jotka jäivät katsojan mieleen.
Christoffer Strandberg, sarjan juontaja, tuo Petollisiin sen tarvittavan särmän. Hänen tyylinsä on huumorilla höystettyä nokkeluutta, juuri sopivalla itseironian sävyllä. Strandbergin juonnot ovat kuin viimeistelty cocktail: makea, hieman kirpeä ja aina uuden siemauksen arvoinen.
Draama ei katoa – se palaa muodossa tai toisessa
Ja vaikka Amelie lensi pelistä kuin savupilvi, hänen läsnäolonsa ei himmennyt. Hänen peliliikkeensä ja kamerakarisma jäävät tämän kauden puhutuimmaksi polttopisteeksi. Musta joutsen, joka ilmestyi näyttävästi – ja sammui nopeasti mutta näyttävästi.
Olisiko mahdollista, että hänet nähdään tulevaisuudessa uudessa roolissa – ehkä jopa juontopöydän toisella puolella?
Sillä jos tosi-tv on meille jotain opettanut, niin se on tämä:
Mikään ei ole lopullista.
Paitsi se, että draama myy.
Ja Amelie? Hän osaa draaman.
