Behm ja Aku Sipola julkisuuteen yhteiskuvalla rakkaustarina herätti fanit ja median

Joskus se tapahtuu yhdessä kuvassa.

Yksi valokuva, yksi katse kahden ihmisen välillä – ja yhtäkkiä kaikki aiemmin kuiskuteltu muuttuu näkyväksi, kuin salainen viesti julkkisdinnerin jälkimainingeissa. Kun Radiogaalan punaisella matolla laulaja Behm ja näyttelijä Aku Sipola astelivat yhteisposeeraukseen, tapahtui juuri näin. Heidän välinen katseensa ei jättänyt paljon arvailun varaan. Se kertoi enemmän kuin yksikään somepäivitys tai haastattelu yhteensä.

Pari on tähän asti pitänyt yksityiselämänsä suojattuna paremmin kuin Greta Garbo aikoinaan. Vaikka huhuja on liikkunut vuosien varrella, yhteisiä esiintymisiä ei juuri ole nähty. Kunnes nyt – yhteiskuva, hymyt, katseet ja kielletyn hehku. Ja sellaista ei voi teeskennellä, vai voiko?

Someen ladattu karusellipostaus sysäsi liikkeelle ilmiön. Fanit ja tarkkasilmäiset median edustajat lukivat rivien välistä heti, mitä oli tekeillä.

Kolmannen kuvan taika

Karusellipostauksen kolmas otos nousi välittömästi pieneksi ilmiöksi: siinä Behm nojaa Sipolaan, heidän katseensa sulautuvat toisiinsa tavalla, joka ei tarvitse sanoja. Tästä syntyi nopeasti legendaarinen termi: ”Kolmannen kuvan kirous” – tai ehkäpä siunaus.

Symboliikkaa ei voi ohittaa. Numero kolme on kirjallisuudessa täyttymyksen ja uuden aikakauden symboli.

Voittoja ja uusia alkuja

Samana iltana Behmillä oli muutakin aihetta juhlaan. Hänen kappaleensa ”Syntymäpäivä! (Vielä KRRAN jee)” kruunattiin vuoden soitetuimmaksi radiokappaleeksi. Ironisesti juuri tämä laulu, joka oli syntynyt ilman minkäänlaista yritystä menestyä, sulatti kuulijoiden sydämet. Usein juuri tällainen vaivattomuus synnyttää jotain aidosti koskettavaa.

Uuteen suuntaan kulkee myös Behmin ura. Hän tähdittää pääroolia tulevassa elokuvassa ”Anna minun rakastaa enemmän”, joka perustuu Juha Itkosen romaaniin. Siirtymä musiikista elokuviin sujuu vaivattomasti – Behmin ura moniottelijana on hyvässä nousussa.

Sipola: karismaa hiljaisuudessa

Aku Sipola taas on tuttu tv-sarjoista ja teatterista, mutta hän on onnistunut välttämään suurimmat klikkiotsikot. Kun molemmat osapuolet viestivät hiljaisuudella ja harkinnalla, syntyy vahva vaikutelma kahdesta ihmisestä, jotka eivät kaipaa somekarnevaalia rakkauden todentamiseksi.

He eivät ole paljastaneet yksityiskohtia suhteestaan – eivätkä ehkä koskaan paljasta. Mutta nykyisessä some-kaudessa yksi yhteiskuva voi olla äänekkäämpi kuin tusina yhteisiä talk show -esiintymisiä.

Yksi kuva, tuhat tarinaa

Radiogaalan yhteiskuva ei ollut pelkkä hetki – se avasi uuden luvun. Tarina kahdesta ihmisestä, heidän yhteisestä matkasta, joka saa jatkoa joko valokeilassa tai edelleen oman yksityisen maailmansa suojissa.

Ehkä näemme heidät ensi-iltapunaillassa käsikynkässä. Ehkä emme koskaan. Mutta se yksi kuva – se riitti aloittamaan kokonaan uuden kertomuksen, jonka loppua me emme vielä tiedä.

Ja ehkä juuri siksi se kiehtoo meitä niin paljon.