Erika Vikmanin Eurovision hetki täynnä draamaa ja tähtisäihkettä

Euroviisujen lava on kuin karnevaalipyörre, jossa kaikki haluavat jättää jälkensä. Ja tänä vuonna, kun valot syttyvät Baselin areenalla, yksi nimi palaa mielissä vieläkin kirkkaammin: Erika Vikman. Eikä pelkästään siksi, että hänen show’nsa on glitterin ja kabareen ilotulitusta, vaan koska matka sinne lavalle on ollut täynnä draamaa – sellaista, jonka vain Eurovision voi synnyttää.

Viikonlopun kenraaliharjoitukset, nuo yleensä tylsät viimeistelynäytökset, saivat yllättäen oman shownsa, kun Erika kohtasi kaksi lavakatastrofia:

• Perjantaina nostomekanismi ei noussut suunnitellusti, vaikka sen piti olla kappaleen huipennuksen kulmakivi.
• Lauantaina puolestaan tapahtui sähkökatko juuri loppukliimaksin aikana, jolloin Erikan laulumikrofoni meni epäkuntoon.

Juuri kun kappaleen loppukliimaksi oli käsillä, ja Erika nousi jälleen valokeilaan kuin suoraan 20-luvun kabareesta, hänen äänensä hävisi. Laulumikrofoni vaikeni täysin, jättäen hänet seisomaan savun ja valojen keskelle ilman ääntä – mutta ei ilman läsnäoloa. Yleisö ei kuitenkaan menettänyt hetken taikaa, vaan huusi lakkaamatta: ”Erika! Erika! Erika!”

– Kun nousin mikkiständini päälle ja viimeinen säe oli alkamassa, en kuullut mitään. Laulumikrofoni hajosi. Olemme vaihtamassa sitä, mutta haluan uuden olevan kullanvärinen – kuten alkuperäinenkin, Erika sanoi medialle päättäväisyys loistaen silmissään.

Erikassa on jotain vanhan ajan tähtien charmia – sellaista, joka ei katoa ääniongelmaan tai jumiutuneeseen lavapelinappiin. Hän on kuin suomalainen Liza Minnelli: vaikka puvusta lentelee höyhenet ja mikki mykistyy, show jatkuu.

Ja usein juuri silloin, kun lakipiste on lähimpänä romahdusta, syntyy tarina, joka jää elämään.

Draama, joka tekee Euroviisuista unohtumattomat

Mitä olisikaan Euroviisut ilman pientä kaaosta? Täydellisesti sujuvat show’t unohtuvat, mutta ne, joissa kaikki menee juuri sen verran pieleen, että se muuntuu osaksi esityksen tarinaa – ne elävät.

Onko mikrofoni, joka ei toimi, osa isompaa juonta? Ehkä. Ehkä täydellinen esitys ei ole se, jossa kaikki menee oikein, vaan se, joka pitää otteessaan vaikka maailma yrittäisi hajota ympärillä. Se on inhimillinen, säkenöivä ja täynnä tunnetta.

Se on, no, Eurovision parhaimmillaan.

Erika Vikman – täydellisen kaoottinen hetki

Kun lauantai-illan finaali käynnistyy ja Erika astuu lavalle kultainen mikrofoni kädessään, kaikki on valmiina uuteen lukuun. Hänen katseessaan hohtaa Lavillan kaltainen voima, ja yleisön syke seuraa siinä mukana.

Jos universumi on hänen puolellaan, saatamme juuri nähdä hetken, josta puhutaan vielä vuosikymmenten kuluttua. Sitä kertaa, kun mikrofoni petti ja syntyi legenda.

Eurovision rakastaa kaaosta, koska siitä syntyvät ne kaikkein säkenöivimmät legendat. Ja Erika Vikman? Hän on jo nyt yksi niistä. Ei siksi, että kaikki meni nappiin – vaan koska hän tanssi halki kaaoksen ja päätti loistaa siitä huolimatta.

– Lumi Korpela
Viihteen valtiatar – huomaa kaiken, paitsi ehkä silloin, kun glitter peittää näkyvyyden. Mutta silloinkin kuuntelee, ja sydän kuulee kaiken.