Esko Kovero – Suomalaisen arjen ikoni ja Ismo Laitelan hiljainen voima
Jos suomalainen iltasarja olisi uskonto, Salatut elämät olisi sen pyhä kirja – ja Ismo Laitela sen pyhimys. Ismo ei vain ilmesty ruutuun, hän asuu siellä. Ja tämän legendaarisen hahmon takana on yksi mies: Esko Kovero.
67-vuotias Kovero ei kuitenkaan ole mikään television glamourpäällystakki. Ei poseerauksia someen, ei käsivarrella uutta älypuhelinta. Itse asiassa, kun hän Tampereen Tammelantorilla kaivaa taskustaan puhelimen, näky voisi olla suoraan vuodelta 2010 – Nokian C2-01. Siinä ei ole TikTokia, ei ruokatilausappeja, ei edes matopeliä. Mutta se soittaa, kun soittaa pitää. Akku kestää viikon. Aivan kuin mieskin – kestää.
”Kai mä pelkään noita helvetinkoneita,” hän virnistää sarkastisesti, viitaten kaikkeen mikä alkaa sanalla ”äly-” tai ”digi-”. Hän ei ole teknologian ystävä – eikä tarvitse ollakaan. Kovero selviytyy nykyajasta kuin ortodoksinen rocktähti: kulkee kirkkoon Tamperella, mutta hyppää joka viikko hopeiseen Mersuun (mallia 1999) ja ajaa kuvauksiin Helsinkiin. Kyllä, vieläkin.
Tässä miehessä on jotain niin poikkeuksellista, että sitä ei voi ohittaa. Miten on mahdollista, ettei tästä miehestä ole vielä tehty näköispatsasta? Missä ovat elämäkerrat, kunnianosoitukset – oma postimerkki?
Koettelemus, joka muutti kaiken
Kaikki ei aina ole ollut näin seesteistä. Kymmenen vuotta sitten Koveron elämä pysähtyi: vatsasta löytyi aneurysma, aikapommi, joka olisi voinut räjähtää milloin tahansa. Se ei räjähtänyt. Hän sai hoitoa, leikkaus onnistui, elämä jatkui. Elämäntapa meni uusiksi. Paino laski 25 kiloa – ja ehkä muutama turhuuskin katosi matkasta.
”Ei ollut vielä aika lähteä,” hän sanoo. Ja harvoin lause kuulostaa yhtä vakaalta. Tässä puhuu mies, joka ei kursaile – mutta ei koskaan kyynisty.
Arki, rakkaus ja rauha
Koveron elämä ei ole elokuvan kiiltokuva, mutta siinä on lämpöä, joka saa kummasti hymyilemään. Hän puhuu vaimostaan – jonka kanssa on ollut yhdessä jo vuodesta 1978 – hellästi, mutta jalat maassa.
- He ovat kulkeneet yhdessä Pispalan rinteillä
- He ovat jakaneet hetkiä Kangasalan kesäteatterissa
- Heidän yhdessäolossaan on pysyvyyttä, jota ei voi somepäivityksillä jäljitellä
Lisäksi on elämänkatsomus, joka on osa Koveroa itseään. Hän on ortodoksi, puoliso luterilainen. Kodissa on ikoneita. Ei prameilua – vaan toivoa ja rauhaa. ”Ne toimitukset ovat kauniita,” Kovero sanoo hiljaa. Tuntuu kuin hän puhuisi järvenpinnan tyyneydestä – haurasta, mutta syvää.
Mies, joka ei kaipaa punaisia mattoja
Televisiossa Kovero ei vedä draamaa otsasuonet pullottaen, vaikka Ismo Laitela toisinaan syöksyy farsseihin täysillä. Mutta itse Esko – hän seisoo kuin kallio keskellä myrskyä.
Hänen arkeensa kuuluu:
- 44 000 kilometriä autolla vuodessa
- Kuvaukset ja teatteri
- Ruokaostokset ja tavallinen elämä
Hän ei haikaile punaisia mattoja. Hän viihtyy vilttien ja kesäteatterien maailmassa – siellä missä suomalainen viihde oikeasti elää.
Salattujen syvempi arvo
Vaikka joku voisi pitää Salattuja elämiä kevyenä viihteenä, Kovero ei vähättele sen arvoa. Hän sanoo sen selkeästi:
”Tämä on yksi työ, jota teen ja johon mut on koulutettu. Tässä on katto korkealla ja seinät leveällä.”
Se on tila, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä.
Hiljaiset sankarit
Ehkä juuri siksi hänen hahmonsa – ja hän itse – ovat jääneet meidän mieliimme. Ei siksi, että hän olisi äänekäs. Vaan siksi, että hän muistuttaa: elämä ei tarvitse aina päivityksiä ollakseen riittävää. Se voi olla juuri sellaista – tavallista, ajattoman hienoa.
Seuraavan kerran kun näet Koveron lavalla Kangasalan kesäteatterissa, tiedät katsovasi jotain ainutlaatuista. Mies ilman someräiskettä, mutta täynnä tarinaa. Hiukset tuulessa, yleisö vilttien päällä – siinä missä suomalainen viihde elää. Ruohonjuuritasolla. Elävänä, epätäydellisenä, mutta aidosti täydellisenä.
Esko Kovero? Hän on meille paljon enemmän kuin Ismo. Hän on muistutus siitä, että suuret tarinat syntyvät hiljaisesti – silloin kun ei edes yritetä tehdä tarinaa.
Teksti: Katariina Silvennoinen
(Viihdetoimittaja, joka uskoo siihen, että parhaat hetket tapahtuvat, kun soundtrackina soi Love Actuallyn loppukohtauksen biisi.)
