Euroviisut 2024 tarjoilivat sirkusta, draamaa ja suomalaisen sankarin paluun
Kun Euroviisuista puhutaan, odotuksemme ovat usein selkeydessä – että kilpailu olisi tänä vuonna reilumpi, loogisempi ja keskittyisi musiikilliseen lahjakkuuteen. Silti kerta toisensa jälkeen katsojat löytävät itsensä katsomasta spektaakkelia, jonka juoni muistuttaa enemmän surrealistista sirkusta kuin musiikkikilpailua.
Tuomariston oikut ja virolainen yllätys
Viime yönä – Euroviisujen finaalissa – ammattilaisraadit pudottivat yllättäviä pommit. Etenkin Viro sai ällistyttävän määrän pisteitä, vaikka sävelten sijaan korviin kantautui enemmän kohinaa kuin harmoniaa. Esiintyjänä Tommy Cash oli visuaalinen elämys, mutta hänen esityksensä herätti kysymyksen siitä, onko Euroviisut nyt galleria performanssitaiteelle vai edelleen musiikkikilpailu?
- Viron show oli visuaalisesti kuin muotinäytös.
- Äänellisesti esitys jäi vaatimattomaksi – silti pisteet nousivat pilviin.
- Tuomaristo näyttää yhä enemmän valitsevan taide-elämyksiä musiikin sijaan.
Perinteiset pisteystävät ja väsynyt show
Kreikan ja Kyproksen välinen tutun turvallinen pisteiden vaihtelu ei enää naurattanut – se tuntui lähinnä väsähtäneeltä farssilta, jota voi kuvata suomalaiseksi kesäteatteriksi väärine sisääntuloineen ja yllättymättömine huudahduksineen.
Ja kaiken tämän keskellä, suomalainen yleisö sai Käärijän hetken – näyttävän, sykähdyttävän paluun. Vaikka hän ei ollut mukana kisassa, hänen paluunsa lavalle täräytti tunnelman kattoon. Käärijä muistutti, ettei pisteillä aina ole väliä, kun tarina on vahva ja uniikki.
Voittaja ja unohtumattomuuden puute
Tämän vuoden Euroviisujen voitto meni Itävaltaan – ansaitusti, mikäli mitataan tuotantotaitoa ja tyylikkyyttä. Mutta esityksestä puuttui dynaaminen tunne, se hetki joka tekee laulusta legendaa. Missä oli Loreenin sähkö, Lordin mytologia – se hetki, jonka katsoja muistaa vielä ensi vuonna?
- Itävalta nappasi voiton laadukkaalla mutta kliinisellä esityksellä.
- Tunne, se euroviisujen ydin, jäi piiloon.
- Kokonaisuus oli kuin romcom-soundtrack – tyylikäs, muttei ikimuistoinen.
Geopolitiikka euroviisulavalla
Läpi illan leijui tunnelma, ettei kisat olleet vain viihdettä. Israelin kohdalla yleisö buuasi ja tunnelma oli vinossa. Kilpailu, jonka pitäisi yhdistää kansakunnat, kiskottiin keskelle poliittista kenttää. Kamera väisteli reaktioita, eikä jännitteiltä voinut välttyä.
Suomen tarinankerronnan voitto
Silti, kaiken sekavuuden keskellä, Suomi onnistui – ei virallisissa luvuissa, vaan tarinankerronnassa. Me loimme hetken, rakensimme tarinan ja nostimme itsellemme uuden vertailupisteen siihen, millainen on unohtumaton show.
Ensi vuonna ei ehkä tarvita eniten pisteitä voittaakseen yleisön. Tarvitaan vain tarina, joka jää soimaan sydämessä – aivan kuten Käärijän vihreä paluu ja hullunrohkea energia, joka muistutti meille: Euroviisut ovat enemmän kuin kilpailu. Ne ovat kansainvälisen draaman ytimessä.
