Farmi Suomi yllätti taas – kilpailijalle lähtö mutta sydämelle uusi ystävä
Jos olet seurannut Farmi Suomea tänä keväänä, tiedät jo, ettei kyse ole pelkästä kanalanhajuisesta takaisinluontoon-televisioformaatista – vaan kohtalojen risteyspaikasta, jossa reikäsaappaat voivat viedä sinut sekä glorian että katkeruuden portille.
Viimeisin jakso tarjosi jälleen kerran annoksen kaikkea sitä, mitä tosi-tv parhaimmillaan – tai pahimmillaan – on: dramatiikkaa, kyyneleitä ja lusikallinen kylmää kohtaloa.
Ruokatehtävä koetteli kilpailijoita
Tällä kertaa kilpailijoita koeteltiin kolmen vaiheen ruokatehtävällä. Ei ollut kyse vain siitä, osaako tehdä karjalanpiirakan ilman polttohaavoja tai muistiko suolan voihunnulla. Kyse oli siitä:
- kuka pärjää paineessa
- kuka osaa pelata joukossa
- kuka pystyy vakuuttamaan arvostelevat kanssakilpailijat
Kaikki eivät onnistuneet. Erään kilpailijan tie farmilta katkesi, kun käteen ei osunut kultainen paistinlasta, vaan muovilusikka – symbolisesti ja käytännössä. Hän putosi. Ei vapaaehtoisesti, ei siksi etteikö olisi yrittänyt, vaan siksi että elämä farmilla tarvitsee välillä myös uhreja.
Lusikallisen arvoinen sydämenliike
Mutta tosi-tv ei elä vain tappiosta – se elää tunteista. Vaikka kilpailija joutui jättämään hyvästit, hän ei lähtenyt tyhjin käsin. Nimittäin sydän jäi vähän täydempänä kuin tullessa. Lähtökyynelten mukana paljastui myös jotain muuta: lämmin, aito ystävyys, joka oli syntynyt karjanhoidon, yhteisten iltojen ja todennäköisesti rajallisen käsisaippuan keskellä.
Vaikka voittoa tai spotteja somen parrasvaloihin ei tällä kertaa tullut, elämän arvokkaimmat palkinnot eivät useinkaan ole rahassa mitattavia. Ehkä tästä syntyy ystävyys, joka kestää pidempään kuin yksikään kauden yhteistyösopimus.
Lopun läheisyys tiivistää tunnelmaa
Ja nyt kun kilpailijoita on jäljellä yhä vähemmän, tunnelma tiivistyy kuin lehmänmaito voileipäkakun täytteessä. Nyt ei pelkästään keitetä puuroa, vaan:
- keitellään liittoumia
- solmitaan hiljaisia sopimuksia
- ehkä vähän rikotaan niitä myös
Seuraavassa jaksossa saattaa olla luvassa kananmunia tai kauhallinen grillidraamaa. Ja jos historia opettaa mitään, joku niistä saattaa taas sairastua kohtalokkaaseen lusikkaan: se, jolla ei ole makua, fiilistä tai pelisilmää – lähtee kotiin.
Siksi me katsomme
Mutta hei, juuri siksi me katsomme. Täällä jokaisessa tehtävässä on enemmän kuin pisteitä pelissä. On pettymyksiä, pieniä voittoja, suuria tunteita – ja joskus, harvoin mutta aidosti, todellista yhteyttä.
Ja kas, silloin reality-tv muuttuu joksikin muuksi: se saa meille tutun kylän näyttämään suurelta näyttämöltä, missä pieninkin ele jää mieleen.
Farmi Suomi jatkuu torstaina. Ja kyllä, kahvini on valmiina ja lusikka huulilla.
Muista tämä: Jos tosi-tv:ssä mainitaan “elinikäinen ystävyys”, jotain on juuri tapahtunut – tai tulee tapahtumaan. Ehkä romantiikkaa, ehkä itkua, ehkä bestseller-resepti. Mutta tylsää se ei ole. Ei koskaan farmilla.
