Jalmari Helander valloittaa Hollywoodin Schwarzeneggerin ja Stallonen tuella
Kuvitellaanpa hetki tällainen kohtaus: suomalainen elokuvaohjaaja istuu iltahämärässä Espoossa, kun hänen puhelimensa kilahtaa. Ei tule tekstari naapurin Jukalta eikä sähköposti Ylen promo-osastolta – vaan viesti Arnold Schwarzeneggerilta. Ja ei, kyse ei ole pelkästä peukun kuvasta tai hengettömästä “Nice job” -viestistä, vaan videotervehdyksestä, jossa Terminator itse iskee silmää ja kehaisee Jalmari Helanderia.
Tällaiset hetket eivät synny tyhjästä. Helander on jo aiemmin vakuuttanut: hän on lennättänyt Samuel L. Jacksonin Lapin tuuliin, ajanut joulupukin kelkkaa raketin lailla ja kannustanut Sisu-elokuvassaan sankarin pistämään natsit matalaksi tavalla, joka on harvinaista Suomen leveysasteilla.
Kolmen legendan illallinen
Tämä erikoinen tarina sai alkunsa Los Angelesissa pidetyllä illallisella. Helander keskusteli tulevasta projektistaan, kun hän mainitsi, että hänen poikansa Mooses on suuri Arnold-fani. Hetkeä myöhemmin Mooseksen puhelin kilahti – ruudulla henkilökohtainen tervehdys Schwarzeneggerilta.
Sellainen hetki ei ole vain fanin unelma, vaan se oli tunnustus. Se oli hetki, joka kertoo: ”Sinua katsotaan. Sinua kuunnellaan. Ja sinut tunnustetaan.” Kyse ei ollut pelkästä idolien tapaamisesta. Sylvester Stallone ei vain kätellyt ohjaajaa – hän antoi ohjenuoran, jonka paino mitataan vuosikymmenten kokemuksella:
- “Hahmolla täytyy olla haavoittuvuutta.”
Ei puhuttu siis pelkästä myllytyksestä. Vaan siitä, mikä jää mieleen: säröistä ja inhimillisyydestä.
Helander – kuin keskellä omaa elokuvaansa
Helander on aina ollut ohjaaja, joka marssii omaa polkuaan. Hän ei halua sotkea genre-elokuvaa tusinateollisuuteen, vaan hän etsii siitä uusia kerroksia. Ja juuri nyt hän seisoo risteyksessä, joka voi avata oven uuteen legenda-aikakauteen – nuoren Rambon jälleensyntymään.
Ei reboot, ei jatko-osa, vaan tarina. Helanderin versio ei väläytä neonvaloja eikä loiki CGI-veressä. Hän kääntää katseen hiljaisuuteen. Hän antaa lumelle puheenvuoron, saappaille painon ja katseelle kaiken merkityksen.
Sillä juuri tällaisia ohjaajia kaivataan: niitä, jotka saavat salamavalot sammumaan hetkeksi ja muistuttavat siitä, mistä kaikki alkaa – kertomuksesta. Helander tekee suurta elokuvaa pienistä asioista, vaikuttavuutta ilman ylikoristelua.
Tulevaisuuden fanikultti?
Ei siis ihme, että vaikka Arnold iski silmää ja Stallone jakoi ohjeitaan, Helanderin sormi ei jäänyt hernekeittoon. Hän valmistautuu astumaan Hollywoodiin – ei turistina vaan konkarina. Ja mitä hän ottaa mukaansa?
- Sisu-päiväkirjansa
- Suomalaisen kurinalaisuuden
- Ripauksen kuivaa huumoria
Tulevaisuudessa voi olla hetki, jolloin joku nuori elokuvantekijä istuu Kaliforniassa ja sanoo ääneen: ”Minä ihailin Helanderin tyyliä.” Ja silloin hänen puhelimensa kilahtaa – ruudulla suomalainen mies, joka iskee silmää ja sanoo pari sanaa suomeksi.
Ehkä silloin ympyrä sulkeutuu. Ja uusi legenda alkaa. Hollywoodissa on ollut monia sankareita. Mutta harva tuo mukanaan revontulia.
