Janni Hussi yhdistää treenin ja taiteen – yksijalkainen polkupyöräperformanssi hurmaa somessa

Olipa kerran kuntopyörä, yksi jalka ja KAJ:n ”Bara bada bastun” kaiuttimista niin kovaa, että Lapin puut varmaan tärisivät. Siinä kohtaa, kun muut vielä punnitsevat treeniviikon aloitusta ja kaivavat urheilusukkia pyykkikorista, Janni Hussi vetäisi päälle spandexit ja polkaisi sinne, minne harva edes uskaltaa vilkaista.

Jos Marilyn tanssi helikopterin lavalla ja Madonna kieri kirkon portailla, Janni tekee sen niin kuin tämän sukupolven pitää – hikisen, hullun ja puhdasta iloa tihkuvan vibein. Instagramissa julkaistu klippi ei ollut vain treenivideo. Se oli vajaan minuutin mittainen kunnianosoitus liikkeelle, huumorille ja ihan vähän itselleenkin. Ja kyllä, se tapahtui yksijalkaisella pyöräilysuorituksella musiikin tahtiin, joka muistuttaa enemmän sirkuskarnevaalia kuin perinteistä ”pump-megastufoa”.

Kyse ei ollut vain hassuttelusta. Kun Janni Hussi, tuo hyvinvoinnin monitoiminainen, rallivarikolla viihtyvä adrenaliiniprinsessa ja radioaalloilla karismaattisesti kehräävä iltapäivätiikeri, päätti polkea yhdellä jalalla keskellä saunateemaan käännettyä treeniä, se oli enemmän esitys kuin urheilusuoritus. Se oli taidetta – hikistä ja hengästyttävää, mutta silti oudon kauniisti rytmitettyä.

Videossa jalka nousee, heiluu ja sukeltaa kuin balettitanssija LSD-tripillä. Kertosäkeen huutaessa ”heittä på”, Janni tottelee kuin oopperatähti, jolle on annettu lupa mennä vähän överiksi. Ja mitä siitä syntyy? Lähes ikoninen hetki, jossa lihas ja leikillisyys paiskaavat kättä ja polkevat yhdessä kohti jotain, mitä kukaan ei osannut odottaa.

Sosiaalinen media reagoi

Sosiaalinen media otti Jannin videon vastaan kuin kauan kadoksissa olleen sordiinon – se soi ja sykkii jossain sydänalassa. Kommenttikentässä:

• ylistetään
• nauretaan
• hämmästellään
• ja, rehellisesti, vähän fanitetaan

Ilkka Vainio puhuu taiteesta. Petri Mast maalaa jo mielessään Netflix-dokkaria tämän hetken ympärille. Ja tavalliset seuraajat? He kertovat pitäneensä henkeään kuin Titanicin pelastusveneessä tai jääneensä tuijottamaan videota niin tiiviisti, että unohtivat kääntää puurokattilan levyltä pois.

Pieni performanssi, suuri viesti

Meidän, jotka seuraamme viihdemaailmaa samalla intensiteetillä kuin Versailles’n salongit hovin uusimpia juoruja, tämä ei ollut vain somepäivitys. Se oli pieni performanssi, joka esitti suuren kysymyksen:

• voiko arki olla tanssia?
• voiko kuntopyörällä syntyä estetiikkaa?

Jannin teko ei ollut sattumaa eikä vain hetkellinen irtiotto. Se oli jatkumoa hänen tekemiselleen. Hän liukuu roolista toiseen – yhdellä hetkellä ohjaa meitä kuntoilun saloihin, seuraavassa viihdyttää niin, että smoothie lentää nenästä. Mutta nyt, juuri nyt, hän seisoo – tai siis polkee – jonkin uuden äärellä. Siellä missä liikunta, performanssitaide ja Lapin surrealismi kohtaavat.

Hetki, joka jää eloon

Ehkä yksi päivä hänen siluettinsa todella maalataan kuntosalien seinille. Se hetki, juuri se, kun toinen jalka kohoaa satulalle ja musiikki pauhaa, pysähtyy hetkeksi aikaan. Silloin me kaikki – vähän vähemmän notkeat ja aavistuksen rytmistä eksyneet – voimme polkea edes metrin hänen perässään ja tuntea, että olemme osa jotain hullusti kaunista.

Tämä on viihdettä, kyllä. Mutta se on myös vapauden hetki. Ja vapaus, kuten tiedetään, poljetaan sisään – yhdellä jalalla, jos niikseen tulee.

— Aino-Liisa Saarinen
Viihdetoimittaja, joka uskoo, että elämä on parhaimmillaan silloin, kun se tanssii hieman rytmistä ulos.