Kauneuspistokset ja oman vallan takaisinotto – Kerttu Rissanen rikkoo tabut rehellisellä puheellaan
Jos näyttelijä Kerttu Rissanen olisi valinnut puhua vain ihonhoitorutiineistaan tai meikkivinkeistään, kukaan ei olisi yllättynyt. Mutta podcastissa Rahkaa ja rieslingiä hän päätti puhua rehellisesti – ja pudotti kuulijoille totuuden siitä, millaisia kauneusratkaisuja hän on elämäänsä tehnyt.
Kauneutta, terveyttä vai molempia?
Rissanen on ottanut täytettä poskiin, huuliin ja leukalinjaan sekä botoxia otsalle ja purentalihaksiin. Hänen kohdallaan kyse ei ole vain ulkonäöstä – vaan myös kivunlievityksestä. Öinen hampaiden narskuttelu pakotti kokeilemaan uusia keinoja.
“Terveys edellä – mutta kauneus tuli siinä sivussa,” hän toteaa. Yhtälö tuntuu yksinkertaiselta, mutta yhteiskunta ei niele sitä pureksimatta.
Kahden naisen tarina – yksi ilmiö
Podcastissa Rissasen rinnalla on Laura Kaartinen, kolmen lapsen äiti. Kaartiselle rintaleikkaus ei ollut hetken mielijohde, vaan keino ottaa keho takaisin omiin käsiin raskauden jälkeen. Ja silti hänelle lyötiin leimaa: “Pinnallinen.”
Tämänkaltaiset tarinat osoittavat, että jokaisen toimen takana on henkilökohtainen kokemus – jota ei voi tiivistää vain sanaan kauneus.
Miksi kehopäätökset jakavat yhä mielipiteitä?
Yhteiskunnassa näkyy ristiriita:
- Miehelle suodaan kunnia, kun hän muokkaa kehoaan roolia varten.
- Naisen kohdalla niin ulkoiset kuin sisäiset muokkaukset joutuvat silmätikuksi.
Rissasen tekemästä tv-ohjelmasta Erikoisjoukot puhuttiin, mutta ei hänen selviytymisestään vaan hänen huulistaan. Ulkonäkö varastaa tarinan ytimen – jälleen.
Self help – pistoksin vai ilman?
Kysymys ei ole vain siitä, mitä keholle tehdään, vaan miksi siihen suhtaudutaan niin ristiriitaisesti. Voisivatko kauneusleikkaukset olla osa nykyajan itsensä hoitamista – yhtä lailla kuin terapia tai liikunta?
Tärkeintä: oma ääni ja oma valinta
- Rissanen ei pyytele anteeksi.
- Kaartinen ei selittele valintojaan.
He molemmat puhuvat kuin ystävälle – ilman häpeää, mutta pienellä veitsenterävällä huumorilla. He eivät ole velkaa kenellekään selitystä.
Lopulta kyse ei ole vain pistoksista tai leikkauksista. Kyse on vallasta ja oikeudesta sanoa: “Minä päätän.” Tämä on minun kehoni ja elämäni – ja rakennan sen, kuten itse haluan.
Maailma tarvitsee lisää näitä ääniä. Ei siksi, että meidän pitäisi kaikki tehdä samoin – vaan jotta voisimme vihdoin hyväksyä sen, että jokaisen tie omaan peilikuvaan on henkilökohtainen. Ja että se, jos mikä, pitäisi kuulua ilman tuomion tuulenvirettä.
